Maybe I was born to be broken // Joel x Joonas ✅️

68. Olaf Porko

Tw söpöilystä

Joel

En enää tiedä mitä vittua sanoisin. Ei siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä. "Joel?" Joonas kuiskaa itkien. Kiedon käteni tiukasti hänen ympärille, ja tuijotan kattoa.

"Mä en tiiä mitä tohon pitäs sanoo. Oon yrittäny suojella sua kaikelta paskalta vaikka ja miten, mut ei se tunnu riittävän. Aina sua sattuu. Joku haluu just sulle pahaa. Enkä todellakaa ymmärrä miks" huokaisen.

En edes tiedä miltä minusta tuntuu. Pettyneeltä ainakin. Itseeni siis. En oikeasti saisi jättää Joonasta hetkeksikään yksin. Aina kun olen niin tehnyt, tapahtuu jotain tällaista.

"Älä sano noin.." hän kuiskaa kääntäen katseeni itseensä. "Mitä mun pitäs sanoo sitte?" mutisen. En haluaisi olla Joonakselle mitenkään ilkeä. Kun ei tämä ole hänen syytä.

"Ei mitää. Riittää ku kuuntelet" hän kuiskaa, ja kurottaa painamaan pusun huulilleni. Kiedon käteni hänen takaraivon taakse, ja vedän hänen huulet uudestaan omilleni.

Suutelemme jonkin aikaa, ennen kuin on pakko saada happea. "Tuleeks joku oikeesti tappaa mut?" Joonas kuiskaa katsoen minua ainakin katseen peruustella pelokkaana.

"Jos se on musta kiinni nii ei tuu" vakuutan. Silitän hänen poskea hellästi samalla pyyhkien hänen kyyneleitä. En kestä sitä faktaa, etten tiedä kuka on tämän kaiken takana. Ja ennen kaikkea minkä takia. Mikä tässä on tavoitteena.

Saada Joonas oikeasti tekemään sen? Saada meidät molemmat pelkäämään? En ymmärrä. "Vaikka mä sanon tätä monesti, nii sä oot oikeesti siinä turvassa" kuiskaan katsoen blondia miestä silmiin.

"Mä en aio jättää sua yksin" jatkan. "Ai tuuks sä mun matkaa kuselle?" Joonas naurahtaa hymyillen hieman. "No ainaki tarkistan koko vessan ja jään ovelle vahtiin" virnistän.

"Laitat vielä jonku seksikkään vartijanpuvun nii sit on kaikki hyvin" hän kikattaa. "Ja mähän sulle seksikkäät näytän" ilmoitan, käännän hattarapään alleni, ja alan imemään hänen kaulaansa fritsua.

"Vittu Joel" hän nauraa, ennen kuin se muuttuu huokaisuksi. Virnistän hänen ihoa vasten jatkaen sen näykkimistä. Lopetan kuitenkin hetken päästä, sillä ei nyt heti aamusta jaksa.

"Tykkäsit kummiski" virnistän, ennen kuin nousen Joonaksen päältä nostaen hänet syliini, ja lähtien ensimmäiseksi vessaan. "Ei näy ketään" totean poikaystäväni nauraessa.

Minäkö muka lapsellinen? Yritän vain suojella rakastani ihan kaikelta. Vaikka tähän aikaan vuodesta sellaisia ei edes ole, niin jopa kaikilta ötököiltä.

Lasken hänet alas, ja otan vielä palkkioksi pusun. Menen tekemään jo aamupalaa, sillä onhan sitä pakko olla vuoden poikaystävä. Tai no, ainakin yrittää.

~~~~~

Joonas

Käperryn Joelin syliin, kun olemme syöneet aamupalan ja pukeneet. "Katotaaks joku leffa?" hän kuiskaa, ja painaa pusun otsaani. "Joo. Mut ei mitää kauhuleffaa tai mitää surullista" vastaan.

"No saat sitte ettii mikä ei oo kauhee tai surullinen" hän naurahtaa, ja piirtää selkääni hellästi jotain epämääräisiä kuvioita. Tuntuu mukavalta mutta kutittaa hieman. Pikku vikoja.

Etsin jonkin aikaa sopivaa leffaa, mitä ei tunnu löytyvän. Keksin kuitenkin aivan järkyttävän nerokkaan idean, joten etsin kyseisen leffan. "Voi mun pikkusta" Joel lässyttää virnuillen.

"No mitä? Frozen on hyvä leffa" puolustaudun. "On on. En mä väitäkään muuta" hän sanoo yrittäen pysyä vakavana. Läpsäisen häntä hellästi poskelle, ja kiehnään pääni sopivasti hänen rintakehälle.

"Mut on tää silti aika surullinen" totean hetken hiljaisuuden jälkeen. "Kyllä sä kestät. Mä tsemppaan" Joel kuiskaa, ja pussaa otsaani. Hymyillen vilkaisen häntä, ja siirrän katseeni takaisin televisioon.

Tunnen hänen silittävän hiuksiani halaten minua toisella kädellään. Kiedon käteni tiukemmin poikaystäväni ympärille samalla hymyillen. Voisinpa olla tässä hetkessä ikuisesti.

"Sä muuten olisit Olaf jos olisit joku noista" Joel kommentoi yhtäkkiä. "Mitä?" naurahdan katsoen häntä ihmeissäni. "Kuulit kyllä. Mun oma höpsö Olaf" hän lässyttää. "Olaf Porko" kikatan.

***

Seuraava luku olis sit 69... 😏