Christmas with Blind Channel [VALMIS]

Olli x Aleksi - Joulukuusi 1/2

Olli

Availen silmiäni kun tunnen, että Rilla tepastelee vatsani päällä. Haukottelen makeasti ja huomaan, että Aleksi tuhisee suloisesti vieressäni.

Rapsuttelen koiraa hetken aikaa ennen kun nousen ylös sängystä. Otan lattialta äitini kutomat villasukat ja laitan ne jalkaani.

Lähden kävelemään alakertaa kohti ja Rilla tepsuttelee perässäni. Nenääni leijailee ihana riisipuuron tuoksu ja alas päästyäni suuntaankin suoraan keittiöön.

"Huomenta Olli" äiti sanoo ja hymyilee lempeästi. Tosiaan tulimme eilen vanhempieni luokse ja meidän olisi tarkoitus olla täällä viikon verran.

"Nukkuuko Aleksi vielä?" äiti kysyy ja nyökkään. Hänellä on ollut hieman univaikeuksia joten on vain hyvä, että nukkuu. Voisin ennen aamupalaa käydä Rillan kanssa pienellä lenkillä, että hän pääsee pissalle ja vähän myöhemmin sitten voisimme mennä pidemmälle lenkille.

"Lähen käyttää Rillaa ulkona" sanon ja tuo koira riemastuu asiasta välittömästi ja lähtee häntä heiluen juoksemaan eteistä kohti.

Puen ulkovaatteet päälleni ja puen Rillalle hänen oman asusteensa sekä laitan tuolle koiralle vielä töppöset jalkaan sillä ulkona on kova pakkanen. Saan tuolta koiralta aina vihaisia katseita eikä hän ymmärrä ollenkaan miksi puku täytyy pukea mutta sitten kun menemme ulos ilman sitä niin hän kääntyy jo ovella takaisin.

Avaan oven ja astun ulos. Pakkanen nipistelee jo nyt poskiani sekä ulkona on todella kylmä viima.

——
Rilla mulkaisee minua ja juoksee nopeasti olohuoneeseen. Ilmeisesti puvun käyttö oli jälleen kerran traumaattinen kokemus.

Ripustan takkini naulakkoon ja lähden kävelemään olohuonetta kohti. Väsyneen näköinen Aleksi istuu sohvalla ja selaa puhelintaan. "Huomenta" sanon ja istudun tuon viereen. "Huomenta" tuo mutisee ja jatkaa puhelimensa selailua. "Saitko nukuttua?" kysyn ja Aleksi nyökkää pienesti.

"Valvoitko pitkään yöllä?" jatkan kyselyä ja Aleksi nyökkää. "Haluisitko sä, että haettais sulle niitä unilääkkeitä jota lääkäri määräs?" kysyn. Aleksi mutisee jotain mistä en saa mitään selvää.

"Tulkaapa aamupalalle" kuuluu äitini ääni keittiön suunnalta.

Nousemme molemmat ylös ja kävelemme keittiöön.
Istudun pöydän ääreen ja ota puuroa lautaselleni.

"Lähettäiskö tänää ostamaan joulukuusi ja voitaisiin illemmalla sitten koristella se?" äiti kysyy ja nyökkään suu täynnä puuroa. Aleksi istuu hiljaa paikallaan ja tuijottaa lautasta joka on hänen edessään. "Etkö meinaa syödä mitään?" kysyn ja katson Aleksia.

"Aa joo" hän vastaa ja alkaa hitaasti syömään puuroaan. "Onks kaikki hyvin?" kysyn ja katson Aleksia odottaen vastausta. "Joo mua vaa väsyttää" hän sanoo ja nyökkään tuon vastaukselle vaikka minua hieman epäilyttääkin.

——
"Eikö tää olis hyvä kuusi?" äiti kysyy. "Joo on se" vastaan ja käännän katseeni Aleksiin, joka on hautautunut kaulahuiviin ja hänellä on vielä huppu päässä.

"Muru kaikki ok?" kysyn ja kierrän käteni tuon ympärille. Aleksi laskee päänsä rinnalleni ja kuulen tuon nyyhkyttävän pienesti. "Hei mikä tuli?" kysyn mutta en saa mitään vastausta.

Tässä me halailemme keskellä toria ja saamme varmasti katseilta muilta ihmisiltä mutta se ei minua haittaa. Senkus vahtaavat jos eivät ole ennen nähneet rakkautta ihmisten välillä.

"Aleksi?" sanon kysyvästi. "Mua väsyttää ihan hirveesti" hän sanoo nyyhkyttäen. "Onko se varmasti ainoo asia?" kysyn ja Aleksi nyökkää.

"Nyt tehään niin, että kun kuusi on ostettu niin me käydään apteekissa ja haetaan sulle ne unilääkkeet varmuuden vuoksi ja kun mennään takas niin meet nukkumaan ja me tullaan Rillan kans pötkötteleen vieree" sanon ja Aleksi nyökkää rintaani vasten.

Pyyhin kyyneleet Aleksin poskilta ja lähdemme kävelemään äidin luokse jonnekkin kuusien keskelle.

——
Sanoja: 510