Christmas with Blind Channel [VALMIS]

Joel x Joonas - Kylässä

POV: Joel

Istun isäni ja hänen uuden puolison olohuoneessa ja katselen kun nuorempi pikkusiskoni yrittää sinnikkäästi ratkaista puuhakirjassa olevaa labyrinttiä. Ostin tuon kirjan hänelle Englannista tuliaiseksi mutta emme ole nähneet niin annoin sen nyt vaikka jouluaatto on huomenna.

Joonaksen kanssa tulimme ensin isäni luokse ja huomenna illalla menisimme sitten Joonaksen vanhempien luokse. Joulupäivänä suuntaamme sitten Raaheen oman äitini luokse. Tämä on vähän tällaista säätöä mutta täytyy sitä kuitenkin molempien vanhempien luona käydä kun Oulussa ollaan. Ensi viikolla meillä on loppu vuoden keikat ja sitten me jäämme pienelle tauolle ennen vuoden ensimmäistä kiertuetta.

"Tulkaa syömään!" kuuluu Marin huuto keittiön suunnalta. Nousen sohvalta ylös mutta kyykistyn siskoni viereen. "Mennää syömään niin pelataan sitten sen jälkeen vaikka twisteriä" sanon ja pikkusiskoni Milla juokseekin jo edeltä keittiöön.

Joonas kävelee vierelleni ja taputtaa minua hellästi selkään. Käännän katseeni häneen ja hymyilen pienesti. Tuntuu, että en osaa olla luonteva edes oman siskoni kanssa. Olen kuitenkin huomattavasti vanhempi kun hän enkä oikein tiedä, että mistä tuon ikäiset tykkäävät.

Istudun pöydän ääreen ja pian loputkin sisaruksistani saapuvat keittiöön. Emil on minun biologinen veli mutta nuo kaksi muuta eivät ole. Isä meni uusiin naimisiin vanhempien eron jälkeen ja sai nuo kaksi ipanaa. Äiti on saanut uuden miehensä kanssa yhden lapsen mutta olemme hänen kanssaan paljon läheisempiä sillä hän on jo täysi-ikäinen eli lähempänä minun ikäluokkaa kun nuo naperot ja toinen heistä on vasta esikoulussa.

——
"Kiitos" sanon ja röyhtäisen perään. Ei kovin hyvien tapojen mukaista mutta ei sitä voinut estääkkään. Milla vain kikattaa itsekseen. Ilmeisesti tuo oli hänen mielestään hauskaa. "Joel" isä sanoo hieman toruen mutta röyhtäisee itse kuitenkin perään. Emil liittyy myös mukaan tähän porsasteluun ja röyhtäisee itsekkin.

"Pojat pojat.." Mari sanoo naurahtaen.

Makoilen sohvalla ja pidän jalkoja Joonaksen sylissä. Lupasin kyllä, että pelaisimme sitä twisteriä mutta en ihan vielä jaksa sillä olen ihan täynnä tuosta ruoasta. Kyllä me ehdimme sitä vielä pelaamaan sillä onhan tässä koko ilta aikaa sekä huominen päivä.

Joonas hieroo jalkojani ja katselen tuota hattarapäätä hymyillen. Olen kyllä onnekas kun sain tuon miehen elämääni tai olemmehan me olleet monta vuotta samassa bändissä mutta tarkoitan seurustelua.

Joonas on sellainen ihana häslääjä mutta jotenkin hän on saanut myös minut hieman rauhoittumaan ja asettumaan aloilleen. En todellakaan tiedä, että miten se on mahdollista mutta niin vain on päässyt käymään.

"Pelataanko?" Milla kysyy. "Joo! Käy hakemassa se peli" Joonas vastaa ja taputtaa jalkojani, että nostaisin ne pois hänen sylistään. Ei mene kauaa kun tuo pikkutyttö juoksee peli kädessään takaisin olohuoneeseen.

"Oon liian vanha ei mun selkä kestä" parahdan kun olen ihan ihmeellisessä asennossa osittain Joonaksen alla.

Isä tietenkin ottaa kuvia ja jakaa ne koko suvulle facebookiin..

——
Sanoja: 428