Christmas with Blind Channel [VALMIS]

Olli x Tommi - Joulupukin pajakylä 1/2

POV: Olli

Pakkailen viimeisiä tavaroita ennen kun lähdemme hakemaan lapset koulusta sekä päiväkodista. Lähdetään sitten heti ajamaan kohti Rovaniemeä ja olemme siellä viikonlopun ajan. Vuokrasimme sieltä mökin ja tarkoituksemme olisi käydä joulupukin pajakylässä sekä tietenkin laskettelemassa.

Tämä on yllätys lapsillemme sillä perheen nuorin on kysellyt kovasti, että voisimmeko käydä katsomassa joulupukkia.

Otan kassit kantoon ja vien ne eteiseen odottamaan, että lähtisimme pian. Suuntaan keittiöön jossa Tommi tekee lapsille eväsleipiä automatkalle mukaan. Sofia on juuri syönyt päiväkodissa mutta Amaliasta en ole varma sillä hän usein jättää kouluruoan syömättä.

En oikein usko, että meidän rakas teini innostuu siitä, että menisimme joulupukin pajakylään mutta Sofia on kovasti kysellyt, että voisimmeko käydä siellä niin nyt menemme. Amalia pitää laskettelusta niin voin mennä hänen kanssaan sitten sinne. Tommi nimittäin ei pahemmin piittaa laskettelusta ja Sofia on siihen vielä meidän mielestä liian nuori.

"Lähdetäänkö?" Tommi kysyy ja nyökkään. Kävelen eteiseen ja alan pukemaan ulkovaatteita päälleni. Vilkaisen kello ennen kun poistumme kotoa. Amalia pääsisi kymmenen minuutin kuluttua koulusta joten haemme hänet ensin ja sitten vasta haetaan Sofia.

Kun olemme saaneet auton pakattua niin istahdan pelkääjän paikalle sillä Tommi toimii tänään kuskina niinkun lähes aina.

Koululle saavuttuamme huomaan, että Amalia seisoskeleekin jo parkkipaikalla odottaen, että tulisimme. Ulkona sataa vaakatasossa lunta ja tuo on ihan lumisen näköinen.

Hän heittää reppunsa takapenkille jonka jälkeen hän itsekkin tulee auton kyytiin. "Oliko kiva koulu päivä? Söitkö koulussa?" alan heti kyselemään vaikka huomaan, että Amalia ei ole oikein juttu tuulella. Hän oli jo eilen illalla kärttyinen ja saatankin jo arvata, että mistä se johtuu. Sama juttu joka kuukausi..

"Mmh" tuo mutisee ja vetää hupun päähänsä. No ehkä annan hänen nyt olla ja jos pysähdymme matkalla jollakin huoltoasemalla niin haen tuolle tytölle lohdutukseksi suklaata.

Tommi kaartaa koulunpihasta pois ja lähtee ajamaan päiväkotia kohti. Nyt haemme Sofian ja pääsemme sitten lähtemään Rovaniemeä kohti.

——
Istun Amalian kanssa kahdestaan autossa kun Tommi lähti hakemaan Sofiaa päiväkodista. Olemme ihan hiljaa eikä kumpikaan meistä ole puhunut tänä aikana yhtään mitään. Aistin, että hän haluaa olla rauhassa niin kunnioitan häntä.

Pian kuitenkin iloinen puheensorina saapuu autoon ja kuulen jo nyt mielessäni kuinka Amalia huokailee turhautuneena. Pakkasin hänen toiset kuulokkeet mukaan jos hän haluaa matkalla kuunnella musiikkia.

"ISI ISI" Sofia huutaa takapenkiltä. "No heippa muru" sanon ja käännyn katsomaan takapenkille. Tommi otti Sofialta toppahaalarin pois sillä hän istuu turvaistuimessa. "Me tehtiin lumiukkoja tänää!" hän kertoo innoissaan. "Kivaa niistä tuli varmasti tosi hienoja" sanon hymyillen.

Tommi tulee istumaan takaisin kuskin paikalle. Hän vilkaisee minua ikään kuin kysyäkseen, että kerrommeko nyt mihin olemme menossa.

Käännyn takaisin Sofian ja Amalian puoleen. "Isit haluu yllättää teidän niin me ei mennäkkään nyt kotiin vaan lähdetään Rovaniemelle" kerron. Sofia hihkuu innoissaan mutta Amalia yrittää näyttää siltä, että hän ei edes kuuntele mitä juuri äsken sanoin.

"Mennäänkö me joulupukin kylään?" Sofia kysyy innoissaan. "Joo mennään" vastaan hymyillen ja tuo pikku tyttö iloitsee vain enemmän. Kuulen, että Amalia vain tuhahtaa ja katselee ikkunasta ulos.
Tommi katsoo häntä merkitsevästi taustapeilin kautta ja on aikeissa sanoa jotain mutta lasken käteni hänen reidelleen ja pudistan päätäni.

Nyt ei aloiteta mitään riitelyä sillä tästä on tarkoitus tulla kiva reissu.

Tommi kiinnittää turvavyönsä jonka jälkeen hän käynnistää auton. Kaarramme päiväkodin pihasta pois ja lähdemme ajamaan kohti Rovaniemeä.

——
Ollaan ajettu jo yli puolet matkasta ja Sofia alkaa käymään levottomaksi takapenkillä ja on melkein koko matkan ärsyttänyt Amaliaa sen minkä on kerinnyt. Huomaan kyllä, että Amalia on niin lähellä, että voisi alkaa huutamaan pikkusiskollensa.

"TYLSÄÄ" kuuluu taas huuto takapenkiltä ja Sofia heiluttelee jalkojaan niin, että kova jyske kuuluu.
"Oo jo hiljaa" Amalia sanoo todella ärsyyntyneen kuuloisena. "Amalia!" Tommi sanoo korottaen ääntään. "Amalia kiusaa!" kuuluu seuraava huuto takapenkiltä. Huokaisen syvään sekä pyörittelen päätäni.

Tästähän tuleekin sitten mahtava loppu matka..

"Ite pidät koko ajan jotain meteliä!" Amalia vastaa tuolle entistä kiukkuisempana takaisin ja Sofia alkaa itkemään. "Amalia nyt!" Tommi jatkaa ja katsoo tuota taustapeilin kautta tuimasti. "Nyt kaikki lopettaa" puutun keskusteluun. "Aja tohon levähdyspaikalle. Mä meen istumaan taakse Sofian kanssa ja Amalia siirtyy istumaan eteen" sanon päättäväisesti.

Tommi tekee työtä käskettyää ja kääntyy levähdyspaikalle. Nousen autosta ylös ja Amalia tekee samoin. Vaihdamme paikkoja ja alan heti rauhoittelemaan Sofiaa. Hän on varmasti väsynyt vaikka onkin nukkunut päiväunet tarhassa ja nälkäkin alkaa jo varmaan olemaan. Pyyhin kyyneleet hänen poskiltaan ja etsin repusta eväsleivän ja pillimehun hänelle.

Hetken kuluttua pääsemme jatkamaan matkaa ja toivon, että pääsemme perille ilman, että meidän tarvitsee pysähtyä ja, että loppu matka sujuisi hyvin.
Perillä kuitenkin aiomme pysähtyä kaupassa ja haen Amalialle sitten sen suklaalevyn..

Sofia söi kokonaisen leivän sekä joi pillimehun. Nyt hän onneksi nukahti. Amalia istuu hiljaa etupenkillä nojaten ikkunaan ja välillä hän räplää puhelintaan.

——
Pääsimme vihdoin perille ja nyt olisi edessä Sofian herättely josta hän todennäköisesti tulee olemaan kuikkuinen sillä jos hän on yhtään isäänsä tullut niin hän ei pidä siitä, että kesken unien herätetään.

Tommi kantaa tavaroita sisälle ja Amalia livahti jo huoneeseen jossa hän aikoo tämän reissun ajan nukkua. Katselen Sofian perään kun hän innoissan konttaa ja pyörii lumihangessa. "Älä syö lunta" sanon toruvasti ja onneksi tuo lapsi tällä kertaa tottelee.

Kaikki tavarat on saatu raahattua sisälle ja olen laittanut meidän sekä Sofian vuoteen jo siihen kuntoon, että sitten kun menemme nukkumaan niin voi vain sujahtaa peiton alle.

Tommi on keittiössä tekemässä ruokaa kun puran viimeistä ostoskassia jonka sisältö on lähes kokonaan Amalialle.

Koputan tuon huoneen oveen ja saan vastaukseksi epämääräistä muminaa. Avaan oven ja kurkistan sisään. Amalia makaa sängyllä ja selaa puhelintaan. "Saako tulla sisään?" kysyn ja tuo nyökkää pienesti. Menen peremmälle ja suljen oven perässäni.

Lasken hänen matkalaukun sängyn viereen jonka jälkeen istahdan sängyn reunalle.

"Isi huomas, että sulla on vähän paha mieli niin toin sulle tällaset" sanon ja ojennan hänelle yhden red bullin, suklaalevyn, tampoonipaketin sekä pringles-purkin. "Kiitos" Amalia sanoo ja hymyilee pienesti.

"Autanko sua laittaan lakanat?" kysyn ja Amalia nyökkää.

Otan hänen matkalaukustaan marimekko kuosia olevat pussilakanat ja alan laittamaan niitä.

"Pakkasin sulle myös lämpöpussin mukaan. Se löytyy tosta toisesta taskusta" sanon ja Amalia nyökkää hymyillen. Arvasin jo eilen illalla, että mistä on kyse.

"Sauna on päällä niin voit käydä ensin jos haluat niin sen jälkeen ruoka olisi valmiina" sanon vaikka tiedän, että Amalialle ei välttämättä ruoka oikein maistu nyt mutta kyllä hän yrittää silti aina edes vähän syödä. "Kiitos" Amalia vastaa.

"Isi" hän sanoo juuri kun olen poistumassa hänen huoneestaan. "Niin?" kysyn ja käännyn. "Saanko mä halin?" hän kysyy. "Tottakai rakas" sanon ja levitän käteni.

Halaamme.

——
Sanoja: 1040