Christmas with Blind Channel [VALMIS]

Olli x Aleksi - Pikkujoulut

POV: Aleksi

Istun kylpyhuoneen lattialla nojaten seinään ja katselen kun poikaystäväni makaa lattialla ämpärin vieressä. Humalatilani alkaa laskemaan pikku hiljaa ja mieleeni alkaa muistumaan illan tapahtumia ja minua alkaa hävettämään.

Luojan kiitos emme ole suomessa sillä muuten olisimme päätyneet jo kaikkiin mahdollisiin someihin ja kirsikkana kakun päälle olisimme seiskan kannessa törttöilyjemme takia.

Joonas tulee nauraen kylpyhuoneeseen peitto kädessään. Katselen tuon liikehdintää joka näyttää uhkaavasti siltä, että hän kaatuisi pian ja löisi päänsä seinään. Se tästä illasta vielä puuttuisikin, että joutuisimme lähteä tuon bilehileen kanssa paikalliseen päivystykseen.

Siinä olisikin jo selittelemistä lääkärille, että miten tuo onnistui telomaan itseään.

En ehdi kysymään mitään kun naurujen saattelemana Joonas peittelee parhaan ystävänsä kylpyhuoneen lattialle. Katselen poikaystävääni joka makoilee lattialla edessäni ja on todella huonovointisen näköinen. Ehkä hänen on vaan parasta olla tuossa sillä en itse kykenisi raahaamaan häntä sänkyyn asti.

——
Availen silmiäni tottuen kirkkaaseen auringonvaloon joka pilkottaa verhojen raosta. Yllätyksekseni huomaan, että makaan omassa pehmeässä sängyssäni. Viimeiset muistikuvat minulla on siitä kun istun kylpyhuoneen lattialla ja nojaan seinään.

Päänsärky alkaa voimistumaan ja hamuilen kädelläni yöpöydälle mutta puhelimeni ei olekkaan siellä vaikka luulin niin. Se tästä nyt vielä puuttuisikin, että olisin sen illan aikana hukannut johonkin.

Huomaan, että Olli ei ole vieressäni. Nousen istumaan sängylle enkä vieläkään nää poikaystävääni missään.

Nappaan lattialta t-paidan sekä shortsit ja puen ne päälleni.

Kävelen olohuonetta kohti ja nään, että Olli makaa sohvalla oksennusämpäri vieressään. Ryntään tuon luokse sillä hän näyttää elottomalta.

"Olli! Olli herää!" melkein huudan kun yritän ravistella tuota hereille. Pian tuo alkaakin näyttämään heräämisen merkkejä ja availee hiljalleen silmiään tottuen tähän valoisuuteen.

"Mä luulin, että sä oot kuollu" sanon ja tunnen kun sydämeni tykyttää edelleen sillä oikeasti säikähdin, että olisin menettänyt Ollin.

Tuo nousee hiljalleen istumaan ja hieroo käsillään kasvojaan. "Onko huono-olo?" kysyn kun istun tuon viereen sohvalle. Olli vain nyökkää ja ojennan tuolle ämpärin joka on lattialla.

——