Christmas with Blind Channel [VALMIS]

Emilia x Tommi - Punaiset pussilakanat

POV: Emilia

Istun sohvalla ja katselen tyytyväisenä jouluaiheista sisustusta jonka loihdin kotiimme. Joulukuusi on paikallaan, tonttuja hyllyillä sekä vaihdoin tietysti punaiset pussilakanat sänkyymme.

Ollaan asuttu Tommin kanssa yhdessä kaksi vuotta mutta seurusteltu ollaan jo teini-ikäisestä asti.

Ruoka on uunissa ja se olisi valmis kun mieheni palaa bänditreeneistä kotiin. Tein hänen lempi ruokaansa eli karjalanpaistia ja keitettyjä perunoita.

Katselen kun kissamme viihdyttää itseään hiirilelun avulla olohuoneen lattialla. Tuo on kyllä vikkelä kaveri ja osaa viihdyttää itseään.

Ollaan yritetty myös perheenlisäystä mutta se ei ole tuottanut vielä tulosta. Monta kertaa on saanut pettyä kun testi onkin ollut negatiivinen vaikka oireita on ollut.

——
Saan pöydän juuri katettua kun kuulen, että ulko-ovi käy. "Hei muru" huudan ja saan jotain epämääräistä muminaa vastaukseksi.

Hetken kuluttua tunnen kun tuo mies kertää kätensä ympärilleni ja suutelee kaulaani. Käännyn ja katson tuota väsynyttä miestä silmiin.

"Saitteko settilistan kasaan?" kysyn ja silitän tuon kylkeä. "Joo saatiin me lopulta" tuo väsynyt mies vastaa pienesti naurahtaen. "Anna mä arvaan, että Porkolla oli liuta ehdotuksia ja Joelille ei sopinut koska se oli Porkon suunnittelema" sanon ja Tommi nyökkää.

"Ruoka olis pian valmis" sanon ja hivelen tuon kylkeä kädelläni. "Sittenhän me voitais jatkaa siitä mihin aamulla jäätiin ja jatkaa meidän projektia" tuo sanoo ja hivuttaa kätensä perseelleni.

"Ehkä me voitaisiin" sanon. Sammutan keittolevyn, että perunat ei palaisi pohjaan tai kiehuisi yli. Ruoka saa olla uunissa sillä se on sopivalla lämmöllä eikä haittaa vaikka olisikin puoli tuntia pidempään uunissa.

Tommi nostaa minut syliin ja pian tunnenkin pehmeän pedin allani.

"Ai sä oot vaihtanut nää ihanat silkkiset pussilakanat" Tommi sanoo myhäillen.

——
"Kiitos muru" Tommi sanoo ja röyhtäisee perään.
"Tais ruoka maistua" sanon hymyillen. Olen iloinen, että Tommille maistuu kokkailuni. "Todellakin maistui" hän sanoo ja taputtaa vatsaansa.

"Nyt mulle kelpais pieni ruokalepo" hän sanoo virnuillen. "Ai eikö alkupala riittänyt?" kysyn huvittuneena. "Noo se oli spesiaalia mutta kyllähän se jälkiruokakin kelpais" hän vastaa pokkana.

"Sä oot kyllä ihan mahdoton" sanon huvittuneena.

Makoilemme sohvalla lusikassa katsellen televisiota ja välillä Tommi asettaa hiusteni sekaan pusuja.

Tässä minulla on maailman turvallisinta olla ja olo on aika rakastunut niinkun viimeiset kahdekan vuotta.

"Rakastan sua"

——
Sanoja: 345