Christmas with Blind Channel [VALMIS]

Joel x Joonas - Tonttuja

Joel

"Mun uskottavuus on mennyttä" sanon ja katson itseäni peilistä. Minulla on tonttupuku ylläni sillä Joonas oli keksinyt aivan helvetin hienon idean, että näin joulun alla kiertäisimme päiväkodeissa ja vanhainkodeissa laulamassa joululauluja ja kaikilla meillä olisi tonttupuvut päällä paitsi Tommilla joka on joulupukki.

"Ei se kato haittaa ku se on muutenkin jo mennyttää" Niko huutaa ja nauraa räkäisesti päälle. Tyydyn vain näyttämään tuolle laulaja kollegalle keskisormea vaikka minun olisi tehnyt mieli repiä hänet kappaleiksi äskeisen lotkautuksen jälkeen.

"Mut toi pukee sua tosi hyvin" Joonas sanoo leperrellen. Jos vain voisin niin tuo jätkä saisi kyllä kuulla kunniansa mutta ehkä sen aika on myöhemmin.

"Näähän on mageet kuteet!" Olli sanoo ja tulee myös peilailemaan. Pyöräytän silmiäni ja tuhahdan. Lähden kävelemään keittiöön. Nyt minä kyllä aion ottaa ryypyn, että selviän tästä kauheudesta.

"Äpäpäp" kuuluu takaani ja arvata jo saattaakin, että Joonas seurasi minua. "Eka keikka on päiväkodissa ei sinne voi mennä päissään" Joonas sanoo ja pyörittelee päätänsä dramaattisesti.

"Jos mä vaan voisin nii kuristaisin teidät kaikki tän idean takia!" sähisen hampaideni välistä. "Mitä mitä eikö Joonas oo antanu sulle" Niko jatkaa ivailuaan mutta hänen ilmeestään päätellen hän ymmärtää, että nyt on aika poistua ennen kun käy huonosti.

"Joel rauhotu. Tää on oikeesti ihan killeri idea" Joonas yrittää vakuutella. "Kännissäkö sä tän keksit?" kysyn ärsyyntyneenä. "Älä nyt. Tää on oikeesti hyvä idea ja ihmiset saa joulumieltä" Joonas sanoo ja kiertää kätensä hoikan vartaloni ympärille.

"Voin jo kuvitella mitä seiska meistä seuraavaks kirjottaa" mutisen.

——
"Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu, väki nukkuu. Öitten varjoon taloon touhu hukkuu, touhu hukkuu. Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tip" Niko laulaa ja yritän jotenkin pysyä biisissä mukana.

Ensin suorastaan kihisin raivosta tämän idean suhteen mutta olen alkanut jo pienesti lämpeämään kun nään kuinka innoissan nuo vaahtosammuttimen kokoiset muksut ovat.

Heilläkin on teemaan sopivat asut ja ilmeisesti nämä ovat jotkut päiväkodin pikkujoulut.

Viimeisen biisin jälkeen saamme raikuvat ablodit ja väkisinkin pieni hymy nousee huulilleni. Ehkä tämä ei ollutkaan niin huono idea vaikka ehdin manata tämän jo syvimpään helvettiin.

Huomaan, että Joonas katsoo minua hymyillen ja näyttää ylpeältä. En kuitenkaan aio antaa tuolle sitä iloa, että myöntäisin tämän olleen hyvä idea.

"Seuraavaksi bändi jakaa nimmareita" päiväkodin täti selittää esityksemme jälkeen.

Luulin jo, että tämä olisi tässä mutta tämä on kai taas Joonas Henrik Porkon loistavia ideoita.

"Saanko mä sun nimmarin?" kuulen ujon tytön äänen ja käännän katseeni alas ja huomaan pikkutytön seisomassa jalkojeni juuressa. "Tottakai" sanon ja kyykistyn.

"Mun isosisko kuuntelee teidän musiikkia" tuo kertoo. "Mahtavaa. Kerro isosiskolle terveisiä" sanon kun kirjoitan nimmaria korttiin jota jaoimme täällä.

"Se ei ikinä usko, että sä sanoit noin" hän jatkaa. Naurahdan pienesti ja ojennan kortin takaisin tuon pieneen käteen.

Nousen ylös ja katselen miten muut jätkät suoriutuvat noista vaahtosammuttimista.

Aleksi ja Joonas ovat kyllä ihan luonnonlahjakkuuksia lasten kanssa ja sitten olen minä torvelo.

——
Sanoja: 463