Kiusattu, rakastettu

Luku 18

Hän suuteli minua kiihkeästi. Yritin työntää häntä pois, mutten pystynyt. Rimpuilin ja mumisin jotain. Sitten,

ihan jostain takaraivon takaa, sain idean potkaista häntä munille. Potkaisin, ja kovaakin, haarojen väliin ja niin

Mika loikkasi taaksepäin huutaen.

-MITÄ HITTOO SÄ TEET? räyhäsin hänelle. - Mä oon varattu! Ettäs kehtaat!

Olin ihan varmasti tultakin punaisempi. Hehkuin kuin sulatettu rauta.

-Sara.., Mika yritti anella.

- Turpa kii! karjaisin. En ymmärtänyt miten hän saattoi tehdä tuon!

-Mut Sara! hän huusi minuakin kovempaa. -Sä oot niin kaunis!

-Suu kiinni, senkin pässi! tiuskaisin ja lähdin juoksemaan koulun toiselle puolelle.

Rakennuksen takana ei ollut ketään, siellä oli vain minä ja varjoa. Otin kännykän takustani ja tekstasin

Joonakselle.

"Arvaa mitä just tapahtu!!! Toi yks idiootti suuteli mua"

Ja pian sain vastauksen:

"lyö sitä turpaan! mun aarrearkkuun ei kosketa <3"

"Nii aion tehdäkki"

Nyt pitäisi vain suunnitella kostoa. Välituntia oli viisi minuuttia jäljellä, mitä keksisin? Pitäisi keksiä jokin

harhautus, ei, suoraan sanoen kosto! Mutta en ikinä keksi mitään sellaista.. Sitten sain hulluakin hullumman

idean. Minun pitäisi kysyä apua joltain henkilöltä, jota vihasin yli kaiken. Mutta vain hän olisi pätevä

tämän kaltaisiin kostoihin. Nimittäin Linda.