Kiusattu, rakastettu

Luku 43

x sisältää kirjoilua ja väkivaltaa x

Joonas pysäköi kulkupelinsä parkkiruutuun, joka oli ihan poliisilaitoksen oven vieressä.  Ihana hiljaisuus laskeutui, kun poika sammutti moottorin ja piilotti avaimet mustan nahkatakkinsa taskuun. Vedin kypärän pois päästäni. Se oli alkanut jo tuntumaan epämiellyttävältä, vaikka pidinkin sitä päässäni vaivaiset kymmenen minuuttia. Mutta minkä sille mahdan, jos tunnen itseni ahdistuneeksi se päässäni. Ravistelin pienesti päätäni saaden vaaleat kutrini laineilemaan tuulen puhaltaessa.

Seurasin katseellani, kun Joonas asetti kypäränsä moottoripyörän takana olevaan säilytystilaan.

-Voin ottaa sen, hän sanoi minulle hiukset suloisesti sekaisin. Ojensin kypäräni hänelle hymyillen kiitollisena ja lähdimme sitten kävelemään kohti ovea.

Yhtäkkiä minulle tuli tunne, että tarvitsin jonkun läsnäoloa, joten tarrasin kiinni kylmällä kädelläni poikaystäväni vastaavasta. Tuntui jotenkin turvalliselta pitää kiinni hänen kädestään, eikä sille ollut edes mitään kunnollista syytä.

Joonas nähtävästi huomasi viileän käteni, kun tuo vähän säpsähti. Tai sitten hän ei ollut varautunut minun tekevän niin. No se ja sama, hän katsahti minua ja hymyili hellästi samalla avaten oven ja astuimme sisään.

- Mitä mä edes sanon niille? kuiskasin kääntäen pääni kohti Joonasta. Aulassa oli kuoleman hiljaista, tuulettimen, joka sijaitsi yhden konttorin vieressä, pystyi kuulemaan ja kauempana korkokenkien ääniä. 

- Kerrot vaan mitä tapahtui, ei sen kummempaa, Joonas sanoi ja nyökkäsin. Aivan, tein tästä liian hankalaa. Ei kuulostanut minulta yhtään.

Kävelimme vieretysten korkean pöydän luo, jonka takana oli vanhahko silmälasipäinen nainen valkoisine paitoine. Hän nosti katseensa tietokoneen ruudusta ja hymyili leveästi nähdessään meidät.

-Mikäs tämän nuoren parin tänne tuo? hän kysäisi erittäin pirteällä äänellä. Hymähdimme molemmat naisen nimitykselle meistä.

- Mä en yhtään tiedä, miten mun pitäis tää edes alottaa selittämään, selitin epäselkeästi, koska olin ihan pihalla koko tapahtumasta itsekin.

- Olis hyvä, että toimittaisiin nopeasti, Joonas sanoi ja nyökkäsin. Hän oli rauhallinen ja pysyi tyynenä, josta olin kiitollinen.

- Jatkakaa ihmeessä, nainen koneen ääressä sanoi ja alkoi kirjoittaa jotain muistiin.

- Tänään ihan äskettäin mulle soitti joku mies, joka uhkasi tappaa mun isän, jos en anna sille rahoja. Mulla ei oo mitään aavistusta mistä rahoista se puhui.. J-ja musta tuntuu, et se oli se sama mies, joka kidnappas mut sinne kaivokseen...

Järkyttynyt ilme muodostui naisen kasvoille.

-Herranen aika! Sekö olet sinä?!

Nyökkäsin.

- Se mies sanoi että mulla on tää päivä aikaa ja... ja.., selitin, mutta en osannut jatkaa.

- Sara on järkyttyny, Joonas sanoi ja silitti käsivarttani.

-Ymmärrettävää. Mutta meidän täytyy toimia nopeasti, ennen kuin on liian myöhäistä, tummahiuksinen nainen sanoi ja painoi jotain nappia.

- Ti-tiedän.. Mä en edes tiiä mitä mun pitäis kertoa teille..

Samassa kaksi siniseen asuun pukeutunutta poliisia käveli paikalle. Nainen pöydän takana ojensi heille joitain lappuja ja viittoi sitten minuun. Miehet nyökkäsivät.

- Seuraa meitä, toinen paikalle saapuneista poliiseista sanoi ja lähdimme seuraamaan häntä. Meidät ohjattiin huoneeseen, jossa oli tietokoneita ja tuoleja sekä sohva. Se näytti sellaiselta kuulusteluhuoneelta, jollainen on Bonesissa, mutta paljon mukavammalta.