Kiusattu, rakastettu

Luku 19

Ei, en todellakaan pyytäisi Lindan apua. En edes kostaisi. Eihän Mika tiennyt, että olin varattu.

Vilkaisin puhelimeni kelloa, muutama minuutti välituntia jäljellä. Laitoin luurin farkkujeni taskuun ja kävelin

vaalean koulurakennuksen toiselle puolelle. Siellä näin Mikan ja Samin juttelemassa jossain poikaporukassa.

Kävelin päättäväisesti Mikan taakse ja vedin häntä kädestä. Hän kompuroi ja menimme vähän kauemmas

muusta ryhmästä.

-No? Mika sanoi tylyllä äänellä. -Lyöks ny mua turpaa vai? hän sanoi aika kovalla äänellä.

-En, sanoi hiljaa. -Mut anteeks, ethän sä tienny et oon varattu, pyysin anteeksi ja väläytin pienen ja söpön

hymyn, jota Joonas rakasti.

-Okei, saat anteeks, Mika leppyi.

Minun pitäisi rakentaa edes tähän kouluun hyvät suhteet. Olla kaikille kohtelias ja avulias..

-Jes, sanoin vähän kovempaa ja halasin nopsasti Mikaa. Näin sivusilmällä kun hän punastui. Olin taas niin

lyhyt verrattuna muihin poikiin.

-Haluuks tulla hengaan muiden kaa? Mika kysyi ja viittoi poikaporukkaa.

-Miksei, sanoin, mutta sitten kimeä kellojen ääni kantautui korviini.

-Ens välkällä sitte, Mika sanoi ja lähdimme sisälle.

Kaksi seuraavaa tuntia olivat puutöitä. Meillä ei ollut välituntia ollenkaan. Teimme Mikan kanssa joitain tuoleja

ruokalaan, kun pojat olivat riehuneet niin, että osa oli hajonnut. Minulla oli helpoin työ: katsoin ohjepaperia

ja sanelin, mikä osa kuuluu minnekkin. Mika puolestaan etsi osat, liimasi ne kiinni ja kuivumisen jälkeen vielä

naulasi ne kiinni. Kun kaikki kahdeksan tuolia olivat viittä vaille valmiita, maalasimme ne koulun seinien värisellä

maalilla. Kauniit farkkuni saivat muutaman, okei, aika montakin, maalitahraa, kun Mika sai idean läikyttää

sitä tahallaan päälleni.

-Nyt voitte mennä syömään, puutyön opettaja Henri sanoi kahdeltatoista. Kipitimme ruokalaan ja kauhistuin

nähdessäni mitä limasoosia oli ruokana. En syönyt mitään muuta kuin porkkanaraastetta. Sekin maistui

saippualta.

-Tän jälkeen on enää yks tunti, Sami sanoi ahmien kammottavaa keittoa suuhunsa.

-Jee, päästää yheltä, riemuitsin. -Mitä meillä on?

-Matikkaa, Mika vastasi ja joi lasistani vettä.

-Heei, mitä toi oli? tiuskaisin. Vain Joonas sai tehdä niin, ei Mika!

-Sori, mun oma loppu, Mika sanoi ja irvisti.

-Olisit hakenu lisää.

-En millää jaksais, ku vieressä istuu noin kaunis tyttö, Mika sanoi ''romanttisella'' äänellä.

Luojan kiitos enää oli yksi tunti ja sitten viikonloppu! Otin puhelimeni taskusta ja olin aikeissa lähettää

Joonakselle KIK:ssä viestin, mutta vierelleni seisahtui tukeva nainen, jolla oli möreä ääni.

-Nuori neiti, puhelimet pois ruokalassa ja sassiin!

-Ai, anteeksi, sanoin ja sujautin mustan Samsung- merkkisen puhelimen taskuuni. -Oon uus täälä, en tienny.

-Ei se mitään. Kunhan tämä ei enää toistu!

Näin kun vieressäni Sami ja Mika, sekä muita poikia nauraa hekottivat. Mulkaisin heitä. En ikinä ymmärtäisi

poikia.

Matematiikan tunnin jälkeen lähdin luokasta nopeasti. Juoksin pihalle, menin bussipysäkin katokseen piiloon ja

toivoin, ettei Mika löytäisi minua. Pian bussi tulikin, menin nopeasti punaisen linja-auton sisään ja lösähdin

tyytyväisenä penkille istumaan. Otin puhelimen ja aloin chattailla Joonaksen kanssa.

"Pääseks tuleen meille tänään yöks kun on viikonloppukin :)? "

"joo voin tulla junalla, tuutha asemalle ;)?"

"No en, jätän sut sinne :3"

"heko heko :D tavataan siel klo 18"

Olin niin innoissani. Minulla ja Joonaksella olisi koko viikonloppu aikaa tehdä kaikkea kivaa. Mentäisiin

kaupungille ja uimaan, ostettaisiin leffaliput ja katsoittaisiin Joonaksen tahdosta jääkiekkoa televisiosta..

Vaivuin omiin ajatuksiini, enkä yhtään huomannut nukahtaneeni.