Lokhin malja

Prologi

Rowena ja Drake Broke keskustelivat vilkkaasti pienen talonsa keittiönpöydän ääressä. Heidän kuusivuotias tyttärensä Irena katseli hiukan hämmentyneenä heitä keittiön ovelta. Irena ei tajunnut, mistä he oikein puhuivat. Nämä taisivat puhua hänestä, sillä hänen nimensä kuului monta kertaa keskustelun aikana. Mutta kaikki muu olikin sitten aika epäselvää. Ei tuosta voinut mitään selvää ottaa.
"Irena on jo kyllin vanha", Drake yritti selittää vielä, ainakin miljoonannen kerran. Hänen vaimonsa ei vain oikein halunnut uskoa häntä. "Meidän pitää..."
"Pitää?" Rowena puuskahti. "Kuka senkin on päättänyt? Tuokaa lapsemme meille tapettavaksi tai kuolkaa kaikki?"
Drake huokaisi raskaasti. "Eivät he Irenaa tapa."
"Ei sitä ikinä tiedä", Rowena mutisi synkästi. Kumpikaan heistä ei näyttänyt tajuavan, että Irena kuunteli heitä hiljaa.
"Olethan sinä nähnyt kun he tekevät sitä toisille lapsille. He vain istuvat tuolissa, ja heitä tarkkaillaan..."
"Kuin jotain markkinaeläintä."
"No, loppujen lopuksi siinä ei ole mitään vaarallista. Eikä meidän tarvitse lainkaan pelätä, että Irena joutuisi heidän mukaansa. Eihän hän ole näyttänyt mitään merkkejä magiasta. Kummankaan meidän suvussa ei virtaa magia. On mitätön todennäköisyys, että Irena joutuisi heidän mukaansa", Drake selitti.
"Mutta mahdollisuus kuitenkin", Rowena huomautti.
"Jos me emme vie Irenaa sinne, meidät tapetaan. Kumpi on sinun mielestäsi pahempi; istuttaa Irena tuoliin minuutin ajaksi ja antaa heidän tuijotella häntä mielensä mukaan, vai se, että me kaikki kuolemme?"
Rowena liikahti levottomasti. "No, kun sen sanoo noin..."
Rowena pudisti päätään ja huokaisi. "Mitä väliä. Nopeastihan se on ohi", tämä mutisi. Drake näytti tyytyväiseltä. Keskustelu oli saatettu kunnialla loppuun. Irena sen sijaan katseli vanhempiaan hämmentyneenä. Kuka heidät halusi tappaa? Hän ei kuitenkaan uskaltanut kysyä mitään, sillä äiti näytti niin vihaiselta, ja... Irena perääntyi hiljaa ovelta ja ryntäsi omaan pieneen sopukkaansa talon olohuoneen nurkassa.
              Vain muutama tunti myöhemmin Drake, Rowena ja Irena olivat matkalla markkinoille. Markkinoita järjestettiin melko usein, ja toisinaan joka päivä tuntui markkinapäivältä. Mutta maageja markkinoilla kävi vain kerran vuodessa. Nämä kävivät joka vuosi jokaisessa pikkuruisessa kylässä ja suuressa kaupungissa etsimässä nuoria lapsia, jotka saattaisivat osata magiaa. Irenan ikäisiä lapsia. Tänä vuonna Irenan täytyisi käydä kokeessa. Muuten heidät tapettaisiin. Kukaan ei oikein ymmärtänyt tuota sääntöä, mutta niin se vain oli. Turha yrittää kysellä mitään. Maagit olivat turhan outoa porukkaa.
                  Drake, Rowena ja Irena kävelivät markkinoiden ahtaudessa, yrittäen päästä torin toiselle laidalle, jossa maagien koju oli. Tori oli täynnä erilaisia tuoksuja ja ääniä. Irena katseli ihmeissään ympärilleen. Hän ei ollut ikinä ennen nähnyt näin isoja markkinoita. Hän tunnisti naapurin rouva Mahronin, joka myi erilaisia käsitöitä pienessä kojussaan. Rouva Mahron oli myös mahtava leipuri.
                Drake vilkaisi Irenaa levottomasti. Tällä ei näyttänyt olevan mitään hajua, mitä he olivat menossa tekemään. Kun he sitten lopulta pääsivät torin toiselle laidalle, Irena huudahti: "Saanko minä tuollaisen, saanhan?"
Rowena hätkähti hereille mietteistään, ja kääntyi katsomaan Irenan osoittamaan suuntaan. Torin laidalla pienessä aitauksessa oli lauma corkseja. Ne olivat melko lailla tavallisten koirien kaltaisia, eikä Rowena nähnyt niiden välillä muuta eroa kuin hinnan. Mutta ehkä... Irenan syntymäpäivä olisi kuitenkin kohta.
"Ehkä", hän vastasi. "Jos ensin tulet kiltisti meidän mukaamme."
Irena katsoi äitiään melkein yllättyneenä. Hän oli tottunut saamaan kieltävän vastauksen kaikkiin kyselyihinsä, joten arveli, että saisi tuollaisen eläimen sataprosenttisen varmasti.
Maagien kojun jonossa oli vain muutamia ennen heitä. Heidän odottaessaan vuoroaan, Drake yritti selittää Irenalle parhaansa mukaan mitä kohta tapahtuisi. Irenan mieleen ei kuitenkaan mahtunut muuta kuin se söpö eläin, jonka hän kohta saisi omakseen. Hänen vuoronsa tullessa hän kuitenkin säpsähti hereille kuvitelmistaan, ja istui kiltisti tuolille.
                Drake ja Rowena katselivat toimenpidettä melko levottomina. Eräs naismaagi tarkasteli Irenaa hetken ja ilmoitti sitten arvionsa: "Ei hän osaa magiaa."
Nainen näytti miltei pettyneeltä, mutta Rowena ja Drake katsoivat toisiaan ilahtuneena. Tätä he olivat odottaneetkin.
"Koe ei ole kuitenkaan vielä ohi", maagi huomautti. "Vaikka tuskin se tulosta mihinkään muuttaa... Se on kuitenkin tärkeä osa tätä testiä."
Nainen nyökkäsi miltei Irenan edessä istuvalle pojalle. Rowena rypisti kulmiaan. Mitä he nyt tekivät? Mitään ei näyttänyt tapahtuvan, mutta hetken kuluttua Irena huudahti. Rowena vinkaisi.
"Mitä te teitte?"
             Nainen pudisti päätään ja katsoi poikaa kysyvästi.
"Viidestoista taso", poika ilmoitti. Naisen kulmakarvat tuntuivat kohoavan tämän hiusrajan yläpuolelle, kun tämä kääntyi katsomaan Irenaa tutkivasti.
"Tyttö tulee meidän mukaamme", tämä ilmoitti hetken kuluttua.
"Mitä?" Rowena henkäisi. "Mutta... Tehän itse sanoitte ettei hän osaa magiaa!"
Nainen hymyili pienesti. "Ei, hän ei osaa magiaa, mutta hänessä on muuta erikoista."
Irena katseli vanhempiansa ja naisen sananvaihtoa ilmeettömänä. Mitäs nyt tapahtui? Tuo poika yritti ilmeisesti pelotella häntä. Irena yritti vakuutella itselleen, ettei ollut pelästynyt, kun poika oli muuttunut hirviöksi. Mutta ei hän voinut itselleen valehdella. Nyt poika oli kuitenkin taas normaali.
"Tulisitko mukaani?" nainen kysyi häneltä. Irena nosti katsettaan.
"Miksi?" Irena kysyi ihmeissään. Hän vilkaisi vanhempiaan. Miksi äiti itki? Ja isäkin näytti melko surulliselta. Mikä heillä oli? Ehkä nainen selittäisi hänellekin sen asian?
                  Irena seurasi maagia. Kovin paljon hän ei sen jälkeen siitä illasta ymmärtänyt. Illalla hänet kuitenkin nostettiin vaunuihin kahden muun pojan kanssa, ja jätettiin sinne. Hetken kuluttua vaunut lähtivät liikkeelle. Irena oli melko tokkurainen, eikä osannut edes miettiä missä hänen vanhempansa olivat.