Lokhin malja

Luku IV ~ Ehdotus

   Heräsin aamulla kellojen soittoon. Turhan aikaisin, sillä aamupalaan olisi vielä aikaa. Päätin tutkia vaatekaappini, jos sieltä vaikka löytyisi joku kiinnostava kirja. Ei tietenkään mitään. Minä vein kaiken aina kiltisti takaisin kirjastoon. Hrhh. Kylmiä väreitä. Sinne en kyllä taitaisi enää mennä. Ainakaan muutamaan viikkoon.
Lopulta päätin ruokkia lintuni. Olin päättänyt antaa sille nimeksi Snatágal. Lumienkeli. Kun Enkeli oli syönyt, päästin sen ulos häkistään. Olisin muuten päästänyt sen ulos asti, mutta pelkäsin sen lähtevän karkuun, joten annoin sen lennellä vain huoneessani. Katsellessani sitä tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen että saattaisin uskaltaa päästää sen ulos jo melko pian. Se tuntui pitävän minusta.
Jätin Enkelin lentelemään huoneeseen ja otin laukkuni mukaan, kun lähdin syömään. Otin oman osani ruuasta ja kävelin Sethin ja Abyssan luo. Jostain syystä nämä eivät ikinä kuitenkaan kerenneet syödä ruokaansa ennen minua. Tai ehkä he vain odottivat minua. Tänä aamuna ruokana oli puuroa. Otin myös muutaman ylimääräisen leivän.
"Heipä hei, Irena", Seth tervehti.
"Moi", Minä virnistin.
"Onko sulla leivännälkä, vai?" tämä kysyi huvittuneena. Pudistin päätäni.
"Ajattelin kokeilla, syökö lohikäärmeet leipää. Vaikka pakko myöntää, että olen sitä mieltä että eivät."
"Hah", Abyssa naurahti. "Sinä olet ilmeisesti menossa sinne nyt heti?"
"Mistä arvasit?" kysyin hiukan yllättyneenä. Abyssa kohautti olkiaan.
"Mekin nimittäin ajattelimme mennä."
"Kiva", virnistin ja lapoin lopun puuron suuhuni. Tungin muutaman leivät laukkuuni ja nousin ylös. "Mennäänkö?"
Abyssa nyökkäsi, ja he seurasivat minua kun lähdimme pois ruokalasta. Kävelimme talleille puutarhan läpi. Puutarhassa oli tavallista enemmän cablitoja. Olisi kiva tietää, miksi.
Tallien pihalla oli jo kova kiire, kun tallipojat veivät lohikäärmeille ruokaa. Monesta suunnasta kuului kovaa karjuntaa. Me kuitenkin suuntasimme syrjemmälle, poikastallia kohti.
"Mistä vetoa, että minun mustani on jo riehumassa?" Abyssa kysyi pudistaen päätään. "Se on niin hirvittävän energinen."
Katsoin tätä huvittuneena. "Siis täysin minun lohikäärmeeni vastakohta. Tai, vaikea sitä on vielä sanoa. Mutta mitä minä olen nähnyt, se on vain torkkunut. Mutta olihan silloin yö, joten ei se välttämättä ole mitenkään erikoisen laiska."
"Mutta siitä olen varma, että minun mustani on erikoisen energinen", Abyssa sanoi pudistaen päätään toivottomasti.
Tosiaan, kun pääsimme käytävän päähän, Abyssan mustan karsinasta kuului jo aikamoista melua. Minun poikaseni karsinasta ei kuulunut mitään. Se nimittäin nukkui vielä. Katsoin sitä huokaisten. Olisin niin halunnut vaikka vain jutella sen kanssa. Kivet sen ympärillä näyttivät kuumenneen. Se oli ominaista liekkimyrskyille. Niiden iho oli normaalisti jo melko kuuma, mutta nukkuessa se vain nousi. Se taisi olla joku puolustautumiskeino.
Käännyin katsomaan Abyssan lohikäärmettä. Se yritti ilmeisesti syödä Abyssan tai jotain, niin innokkaasti se hyppi tämän päälle. Katsoin heitä hymyillen.
"Pakko myöntää, että se on ihana", sanoin hymyillen. Abyssa käänsi katsettaan ja hymyili takaisin.
"Niinhän se on. Sinun punaisesi taitaa vielä nukkua?"
"Juu. Laiskimus."
Abyssa naurahti ja työnsi lohikäärmettään kauemmas, jotta pääsi pois karsinasta.
"Parempi mennä pihalle odottamaan Saiblingiä", Abyssa ehdotti, ja lähti kävelemään tallin ovelle. Katsoin taakseni. Seth oli edelleen lohikäärmeensä karsinassa.
"Seth!" huudahdin. "Ala tulla!"
En jäänyt katselemaan taakseni, vaan loikin Abyssan kiinni. Tallin pihalle oli tullut jo muutamia oppilaita. Noin minuutin päästä kaikki olivat siellä, eikä mennyt kauaa kun myös Saibling tuli sinne. Tämä alkoi heti selostaa meille jotain lohikäärmeiden käyttäytymisestä, hoitamisesta ja yleensäkin lohikäärmeistä kaikenlaista. Hän kertoi meille myös tallin aikataulun.
Lopuksi herra Saibling jakoi meille kaikille lohikäärmeiden hoitoon tarkoitetut aikataulut. Ne oli räätälöity kaikille lohikäärmeille sopiviksi. Jokaisella oli erilaiset taulut. Pikainen silmäys omaan tauluuni sai minut päättämään, etten ikinä tulisi noudattamaan sitä. Siihen oli listattu aivan liikaa turhan raakoja keinoja ja rangaistuksia. Ei ihme, jos Liekkimyrskyistä tuli häijyjä, jos niitä kohdeltiin näin!
"Ja vielä nämä taulut", Saibling kertoi ottaen esiin erään taulun. Tauluun oli kirjoitettu jotakin. "Tähän tauluun saatte kirjoittaa lohikäärmeenne nimen, rodun ja sukupuolen sekä oman nimenne. No, siinäpä oli sitten kaikki. Voimme lopettaa tunnin tällä kertaa tähän. Ottakaa tästä taulut, ja tuokaa ne minulle ensi tunnilla."
Tämän sanottuaan Saibling marssi kiireesti pois. Kohotin hiukan kulmiani tämän perään, ennen kuin kävin hakemassa itselleni sellaisen taulun. Katsoin taulua hiukan synkästi. Lohikäärmeen sukupuolesta minulla ei ollut harmainta aavistusta, enkä tiennyt minkä antaisin sille nimeksi. Varmaan pitäisi kysyä sitä sukupuolta Saiblingiltä ensi kerralla.
"Hmm...", Abyssa mutisi vieressäni. "Meidän täytyy lähteä heti demonitiedon tunnille, jos emme halua olla myöhässä."
"Ei voisi vähempää kiinnostaa", huokaisin tylsistyneenä. Abyssa katsoi minua oudosti.
"Minä luulin että sinä tykkäsit siitä."
"Niin minäkin luulin", kohautin harteitani. "Mutta se osoittautui erittäin tylsäksi."
Demonitietoa olisi kaksoistunti. Siinä sivussa menisi ohitse ruokatunti, mutta enpä minä syömässä kävisi muutenkaan.
Tällä kertaa opettajamme herra Nottim piti meille luentoa jostain ihmeellisestä aiheesta, josta ei ilmeisesti olisi ollenkaan hyötyä meille koko puheen perusteella.
"Joskus muinoin jotkin demonit saattoivat liittoutua maagin kanssa. He jakoivat tunteensa ja ajatuksensa ja elivät yhdessä. Tämän täytyi tapahtua maagin ja demonin vapaasta tahdosta. Siksi se oli erittäin harvinaista, ja johtuikin yleensä demonin kiintymyksestä maagiin. Maagit hyväksyivät nämä liitot, sillä he pystyivät niin saamaan mahtavia apulaisia. Useimmiten liitot kuitenkin päättyivät huonosti. Liiton ansiosta maagit saivat niin sanotun kuolemattomuuden, eivätkä he voineet kuolla vanhuuteen. Heidän kasvunsa pysähtyi 30 vuoden iässä. Sitä vanhemmat eivät vanhentuneet lainkaan, mutta useimmiten demonit eivät valitse heitä liittolaisikseen. Jos liiton toinen osapuoli kuoli, kuoli toinenkin. Nämä liitot ovat vaikeita purkaa, ja siihen tarvitaan demonia viisi tasoa korkeampi toinen demoni, sekä kaksi vähintään tason kolmekymmentä demonia", herra Nottim luennoi. Tämä tuntui jatkavan tylsää luentoaan loputtomiin.
En tiennyt mitä hyötyä tuostakin aiheesta olisi. Tuskin joku demoni yhtäkkiä vain ilmestyisi luokseni ja ehdottaisi liittoa. Sillä yhdellä demonilla oli kyllä minulle vielä jotain asiaa, mutta liitto... Aivan liian naurettavaa. Enhän minä edes ollut maagi.
Tunnin puolessa välissä hän jakoi meille oppikirjat.
"Näissä kirjoissa on lueteltu kaikki vaaralliset demonit, joiden tapaamista täytyy ehdottomasti vältellä. Teidän on hyvä tunnistaa ne, sillä saatatte vielä joutua kohtaamaan niitä. Tällä kertaa saatte lukea läpi kaikki luvun 5 demonit."
Kuulin muutamien valittavan, mutta minä tyydyin vain selaamaan sivuja, kunnes löysin oikean luvun. Sitten rupesin lukemaan sivuja tylsistyneenä. Kirjassa ei juuri ollut mitään uutta. Muistin miltei kaikki demonit lukemistani kirjoista, joten tyydyin vain selailemaan lukua läpi. Yhden aukeaman kuva kuitenkin kiinnitti huomioni. Aukeamalla oli kuva siitä tulisesta hahmosta, jonka olin hetken aikaa nähnyt huoneessani. Otin paremman asennon, ja rupesin lukemaan tekstiä.