Lokhin malja

Luku XXII ~ Räjähtävä jälleennäkeminen

//Innostuin liikaa, kun pääsin kirjottelemaan hieman infolukua xD

Matka Carnaan tosin kesti vain hiukan alle pari tuntia. Fandérer ei ollut vielä päätynyt häipymään, vaikka Shantis sitä hokikin koko ajan. Laskeuduimme metsään noin kilometrin päässä kaupungista, ja onnistuimme pääsemään sisään melko helposti. Keräsimme puoleemme kuitenkin ihan tarpeeksi katseita, joten etsiydyimme mahdollisimman pian Linnaan. Koko paikka oli järkyttävän hiljainen. Muutamia työntekijöitä liikkui lohikäärmetallien lähettyvillä, mutta muuten koko piha oli tyhjä.
            "Ne taitaa olla kaikki syömässä", mutisin itsekseni. Shantis ja Fandérer molemmat näyttivät melkoisen happamilta. Shantis ei olisi missään nimessä halunnut tuhlata aikaansa Carnassa. Fandérer ei ollut sanonut mitään, kaiketi koska ei halunnut olla samaa mieltä pimeysdemonin kanssa. Mutta tämäkään ei tainnut tykätä ideasta. Ainoastaan Shiryl oli puolellani.
"Meinasitko odottaa täällä, vai?" Shantis huokaisi. Olin pysähtynyt keskelle Linnan pihaa. Kohautin olkiani.
             "Ei me koko päivää tässä voida tuhlata", Fandérer murahti. Shantis tuhahti.
"No häivy sitten, jos et vähän kehtaa odottaa."
Minä huokaisin. "Miksi ihmeessä te edes tulitte mukaan, jos ette osaa tehdä mitään muuta kuin riidellä?"
Shantis irvisti. Fandérer katsoi minua täysin tyynesti. Kurtistin tälle kulmiani, kun tämä lukitsi minut paikoilleen katseellaan. En olisi ihmetellyt, jos joku olisi sanonut, että meni tunteja ennen kuin Fandérer lopulta avasi suunsa.
"Hyvä on. Pitäkää hauskaa."
         Demoni katosi. Minä puhahdin. "No, yksi ongelma vähemmän."
Vilkaisin Shantista, joka näytti reilusti tyytyväisemmältä. "Mennään etsimään ne."
             Suuntasin heti ruokalaan. Jäin oville seisomaan, tarkkaillessani salia. Se oli täynnä porukkaa, mutta en onnistunut paikantamaan Abyssaa tai Sethiä. Tai sitä Sethin siskoa sen puoleen. Crysal, jos muistin oikein.
"Ei ketään", huokaisin. Vilkaisin käytävään. "Minne sitten..."
"Kysy jostain, mikä tunti niillä on", Shiryl kohautti olkiaan. Mutristin huuliani. Sitten räpäytin silmiäni.
"Et viitsisi olla puhumatta... tuota kieltä? Täällä on maageja joka paikassa, jos et ole sattunut huomaamaan, ja..."
"Ei missään nimessä. Minä en minun kieltäni ihmisten kielellä likaa", tyttö sihahti. Pyöräytin silmiäni.
"Okei, okei. Lukujärjestykset pitäisi löytyä ilmoitustaululta..." vilkaisin uudestaan ympärilleni, ja suuntasin vasemmalle, pääaulaa kohti.
         "Ei... ei... ei..." mutisin tutkiessani lukujärjestystä. "Missä ihmeessä on B31?"
"Sinä et taida olla täältä, vai?" kuulin äänen vierestäni. Käänsin hitaasti päätäni. Vieressäni seisoi ehkä kymmenvuotias tyttö. "Vanha luokkajärjestelmä lakkautettiin, kun tämä lukuvuosi alkoi. Oppilaat käyvät tasotestissä jokaisen lukukauden alussa ja lopussa. Sen kautta heidät jaetaan oman tasonsa mukaisiin ryhmiin jokaisessa aineessa. Sinun täytyy kysyä tiettyä oppilasta, jotta saat selville, millä tunneilla hän käy."
            Huokaisin raskaasti. "Mahtavaa. Kiitos kuitenkin."
Mustahiuksinen tyttö hymähti. "Eipä kestä."
Tämä painoi hivenen päätään ja kipitti pois. Katsoin hetken tämän perään, ennen kuin rojahdin nojaamaan seinään.
"Erittäin hienoa", murahdin happamesti. "Mistä minä nyt ne löydän?"
"Käy kysymässä tuolta", Shantis kohautti olkiaan osoittaen infopisteelle. "Sitähän tuo tyttö sanoi."
           Mutisin happamesti. Mieleni ei tosiaan tehnyt mennä puhumaan jollekin vastaanottotädille. Maageille ylipäätään. Olin saanut maageista ihan tarpeeksi viime aikoina.
"Miksi se niitä tietoja minulle edes antaisi? Siinä olisi tämän paikan turvallisuus jo vähän pilalla, jos niitä kenelle tahansa jaetaan. Enkä minä mene mitään henkilöllisyyttä antamaan. Käydään katsomassa pihalta. Sinä kun et varmaan voi kavereitani mitenkään täältä erottaa?"
            Vilkaisin Shantista, joka pudisti päätään. "Minun pitäisi tietää nämä."
Niin olin arvellutkin.
              Pihalla ei ollut ketään. Ketään tuttua. Tai vielä tarkemmin sanottuna, ketään jota olisin ollut etsimässä. Puutarhassa oli ryhmä oppilaita, mutta en nähnyt etsimiäni henkilöitä. Tunsin kyllä osan oppilaista. Suurin osa vilkuili minun suuntaani, mutta yksikään ei uskaltanut tulla juttelemaan. Katsoessani heitä ja heidän pukuaan, rupesin miettimään omia vaatteitani. Minulla oli vain pari vaatekertaa, koska eihän sellaisia Linnassa voinut oikein olla. Pitäisi ottaa Abyssa mukaan ja mennä vaateostoksille. Jos jostain saisi rahaakin...
          "He eivät ole täällä?"
Säpsähdin. Pudistin päätäni. "Kokeillaan kirjastoa."
En oikein uskonut heidän olevan siellä. Seth ei ollut mikään lukijatyyppi, ja Abyssa oli jo lukenut koko kirjaston läpi.
                Pysähdyin käytävälle ennen kirjastoa. Sen suurilla, avoimilla ovilla seisoi demoni kummallakin puolella. Tai seisoi ja seisoi. Mitään ei oikeastaan muilla tasoilla näkynyt, mutta pystyin näkemään niiden sumut tasolla 15. Kai ne olivat muuttuneet osaksi seinää tai joksikin ötököiksi.
"Mitä meinasit noille tehdä?" Shantis kysyi.
"Minä voin tappaa ne", Shiryl hymyili. Huokaisin raskaasti. Verenhimoinen pikkutyttö. Melko pelottavaa, oikeastaan.
                  "Ei kiitos. Osaan minä itsekin päästä niistä eroon."
Minun ei taaskaan tarvinnut miettiä pahemmin. Kaksi sumua sammui miltei kokonaan, ja tipahti lattianrajaan. Kävelin lähemmäs. Niiden paikalla tosiaan oli kaksi hämähäkkiä. Hymähdin. Kaksikko pysyisi tajuttomana jonkin aikaa. Ja sen jälkeen... No, sitä ei tarvinnut miettiä nyt. Suuntasin kirjastossa järjestelmällisesti käyden jokaisen hyllyrivin läpi.
                "...mutta jokainen maagisotilas tiesi, mitä heidän piti tehdä. Sey katsoi sumenevien silmiensä läpi, ja näki maagien kohottavan kätensä mustaa taivasta kohti... Tämä on loistavaa! Ihan tosi, eikö kukaan maageista..."
"Seth?" minä ähkäisen, kun pääsen viimein äänen lähteelle. Poika kääntää päänsä minun suuntaani yllättyneenä.
"Irena? Sinä..." tämä pudistaa päätään. "Sinulla on taas uusi kaveri."
                 Kohautan olkiani. Shiryl roikkuu minussa, mutta tajuan pian Shantiksen kerenneen kadota jonnekin. Crysal istuu suuren pöydän ääressä iso kirjapino edessään. Abyssaa ei näy missään.
"Mitä te teette?" kysyn kiinnostuneena. Seth irvistää. Tämä on tainnut olla kiertämässä pöytää kirja kädessään. Katson kirjaa hetken. "Mikä tuo on? Lastenkirja? Mitä sinä sellaisella?"
             Seth hymyili. "Minäkin kuvittelin ensin, ettei tällaisesta voi olla mitään hyötyä missään, mutta minä otin sen kuitenkin, ja... No, kerkesin lukea sitä jonkun verran. Tässä on paljon enemmän totuutta kuin yhdessäkään maageilta säilyneissä kirjoituksissa!"
"Säilyneissä?" toistin ihmetellen. "Miten vanha se oikein on?"
"Hmm..." Seth mutisi ja käänsi katseensa Crysaliin, joka käänsi katseensa meihin.
"Se on noin kaksi tuhatta vuotta vanha", tyttö ilmoittaa tyynesti. Minä ähkäisen.
"Ja sinä heiluttelet sitä tuolla tavalla ympäriinsä?" huudahdan Sethille, joka miltei juoksee ympäri huonetta kirja käsissään.
             Seth kallistaa minulle päätään.
"Älä viitsi! Se on suojattu aivan hirvittävän hyvin! Jo sekin saa epäilemään..." Seth mutisee katsoessaan kirjaa. "Siinä on paljon totuutta. Paljon enemmän kuin missään muussa siltä ajalta säilyneessä..."
"Siltä ajalta?"
Seth kohotti päätään. "Etkö sinä lue yhtään historiaa?"
Ähkäisen. "No..."
               Poika pudistaa päätään melko pettyneen näköisenä. "Kaksi tuhatta vuotta sitten vallitsi aikakausi nimeltä Pimeät ajat. Maagit antoivat sen nimen, kymmenen pistettä omaperäisyydestä. Mutta joka tapauksessa... Se oli aikaa, jolloin pimeysdemonit hallitsivat."
Minä katson kaksikkoa hivenen epäröiden. "Ja... Mikä teitä siinä kiinnostaa?"
Seth ja Crysal vilkaisevat toisiaan. Sitten nämä kääntävät päänsä tismalleen yhtä aikaa katsoakseen minun suuntaani. Minun taakseni. Käännän itsekin päätäni hiukan niin, että näen molempiin suuntiin.
             "Mielenkiintoinen kirjasto teillä", Shantis hymähtää lähestyen meitä. Näen vain mustan vilahduksen, ja sitten Shantiksen kohdalla räjähtää. Minä ähkäisen, ja vedän Shilyrin taakseni. Tuijotan Sethiä, joka seisoo oikea kämmen avoinna Shantiksen suuntaan.
"Mistä hyvästä tuo oli?" Shantis murisee melko vihaisen kuuloisena räjähdyksen nostattaman savun seasta. Kirjoja on levinnyt joka puolelle, ja niiden papereita lentää vieläkin ilmassa.
              "Seth!" minä ähkäisen, kun pojan kädestä lähtee uusi laukaus. Pallo on kuin tulta. Mustaa tulta. Se lentää suoraan Shantista kohti. Maailma tuntuu hidastuvan minun silmissäni. Katson, kun tulipallo lentää minua kohti. Hammasta purren hyppään sen tielle ja ojennan käteni. Minulla ei ole taaskaan mitään hajua, mitä hittoa oikein teen. Aivan kuin joku muu vain ohjailisi minua. Jokin vaisto.
                Musta pallo katoaa. Se tuntuu miltei kuin imeytyvän oikean käteni kämmeneeseen. Puristan käteni nyrkkiin hammasta purren, kun kädestäni välähtää kipu koko kehooni. Välähdys on kuitenkin ohi nopeasti, eikä mitään muuta tapahdu.
"Irena?" Seth huudahtaa. "Sinä.... Mitä... Pois tieltä!"
Katson poikaa vihaisena. "Miksi ihmeessä sinä hyökkäät keskellä kirjastoa toisten kimppuun?"
              Seth hätkähtää, ja näyttää purevan hammasta. Crysal seisoo melko jännittyneenä tämän vierellä, ja katsoo Sethiä kuin odottaen käskyä.
"Hän on pimeysdemoni", Seth murahtaa. "Ja hänet pitää tappaa."
Minä ärähdän.
"Ihan tosi! Hän on pimeysdemoni? Entä mikä sinä sitten olet? Pitääkö tulla tappamaan sinut, vai?" murisen tälle. En edes ymmärrä, miten voin suuttua näin pahasti parhaalle kaverilleni jonkun puolitutun tähden. Seth kurtistaa minulle kulmiaan.
             "Antaa olla", tämä mutisee. "Tule tänne. Minä haluan näyttää sinulle jotain."
Seuraan Sethiä pöydän ääreen. Shantis tulee hiukan lähemmäs, mutta pysyy edelleen muutaman metrin päässä. Shiryl istuu tuoliin vierelleni, pysähtyen tuijottamaan Crysalia, joka istuu takaisin pöydän päähän.
"Odota hetki..." Seth mutisee kaivellessaan kirjapinoja. "Sen piti olla jossain täällä... Minne ihmeeseen minä sen laitoin?"
"Ennustus?" Crysal kysyy. Tämän ääni on jotenkin jääkylmä. Terävä ja kirkas. Seth nyökkää. "Tässä."
                Crysal ojentaa pergamenttia. Seth ottaa sen vastaan ja antaa minulle. Minä levitän sen eteeni. Pergamentilla on muutamia lauseita.