Lokhin malja

Luku XVIII ~ Yllättäviä yllätyksiä

// Kuolen väsymykseen, mutta oli pakko saada tehtyä tämä vielä tänään xD (tänään ja tänään... Klo tällä hetkellä 2:59, ja joskus pitäisi vielä mennä nukkumaan)

"No mitä nyt?" kysyn Nicolilta, joka ei tule viittä metriä lähemmäs vieressäni seisovaa Crefaxia. Tai Koshia. Huoh. Aurinko alkaa jo lähestyä taivaanrantaa. Vaikka yritänkin unohtaa koko jutun, mieleni tekee kuristaa poika siitä hyvästä, että tämä yritti tappaa minut.

           "Daiveaun käski sanoa, että kävisit nappaamassa ne lohikäärmeesi."
Silmäni leviävät. Fandclie ja Shiryl tosiaan olivat vielä pihalla, ja... Eipä kai se ollut ihan hyvä idea jättää lohikäärmeitä keskenään, mutta minullehan tuli tavallaan esteitä, ja... Huokaisen raskaasti.
"Okei, okei."
Otan rannan suunnakseni. Kurtistan kulmiani kävellessäni Nicolin ohi. Sanoiko tämä muuten ne lohikäärmeesi? Tarkoittiko se jotenkin, että Shiryl oli nyt minun? Mutta...
Lopeta tuo huolehtiminen! Vähemmästäkin menee sekaisin!
Säpsähdän.
                "No anteeksi tosiaan", mutisen itsekseni. En minä ketään pyytänyt ajatuksiani kuuntelemaan... Kuka hemmetti sinä edes olet?
Kuulen etäisen naurahduksen, mutta mitään muuta ei kuulu. Mitä ihmettä tuo joku edes teki päässäni? Ja mitä Lokhille oli tapahtunut? Tämä uusi ääni oli tosiaan sanonut jotain siihen suuntaan, ettei tuo minua enää häiritsisi...
            Jostain syystä mieleeni palaa reissuni Riokoon ja Carnaan joku päivä sitten. Pysähdyn keskelle yläpihaa talon edessä.
Oi oi oi, joko alkaa muistua mieleen?
Sinä... minä murisen mielessäni. Lokhan oli jopa hyvästellyt minut. Kuulen naurua pääni sisältä.
Minäpä minä.
"Sist", mutisen ääneen.
Oikein! Haluatko karkin? Kestikin sen verran, että huh huh...
           Itsekseni muristen jatkan matkaani järveä kohti. Shiryl istuu hiekalla, ja Fandclie sylkee pieniä tulipalloja veteen. Se uusi lohikäärme. Se, joka halusi tappaa sinut... Olen miltei sataprosenttisen varma, että myös se on demoni, joka on jäänyt jumiin lohikäärmeen muotoon.
           Oliko Shirylkin oikeasti demoni? Minun olisi melkein tehnyt mieli kysyä, mutta en kehdannut.
"Hei! Te kaksi!" huudan kaksikolle, joka kääntyy katsomaan minua. "Aika mennä sisälle!"
Fandclie päästää pettyneen huudahduksen, mutta ryntää heti luokseni. Shiryl katsoo minua miltei arvioivasti, ennen kuin nousee pystyyn ja kävelee hitaasti peräämme. Minä kiroan omaa tyhmyyttäni, kun en tuonut Cre... Koshia sisälle mukanani. Niin se olisi ollut paljon yksinkertaisempaa.
           Jätän kaksikon nopeasti talliin, ja suuntaan sitten takaisin Koshin luo. Ilta alkaa jo hämärtyä, joten voin aivan hyvin käydä hakemassa sen takaisin sisälle.
            Hiljalleen rupean myös miettimään erästä melko oleellista seikkaa. Minun oli joka tapauksessa tarkoitus olla Daiveaunin oppilas, mutta montako kertaa olin nähnyt tämän opettamassa minua? Tuskin kertaakaan. Minä en tehnyt mitään muuta, kuin vaeltelin ympäriinsä päivät pitkät. Ja tein tehtäviä? Se nainen oli muuten sanonut antavansa minulle tehtävän... Millaisen tehtävän maan paras maagi voisi antaa minulle, tytölle joka ei osannut oikeastaan mitään?
"Miten kauan meinasit seistä siinä?"
Kohotan päätäni, ja huomaan katsovani Koshia silmiin. Virnistän pahoittelevasti.
"Tulin hakemaan sinut sisälle."
"Jaha."
Käännyn takaisin tallia kohti. Hevonen pärskähtää, ja huomaan sen ottavan vauhtia ja hyppäävän aidan yli.
"Et sitten edes viitsinyt avata porttia, vai?"
Kohautan olkiani. "Sinä pääset siitä niin ketterästi yli, etten näe sille mitään tarvetta."
             Hevonen puhaltaa ilmaa ulos sieraimistaan, ja seuraa minua hiljaa talliin. Etsin sille ruokaa ja toivottelen sille hyvää yötä, ennen kuin tajuan, etten ole itse syönyt juuri mitään koko päivänä. Suuntaan siis itsekin etsimään jotain ruokaa. Talossa on melko hiljaista. Kirjastosta kajastaa valo, joten veikkaan Nicolin ja Deaiveaunin olevan siellä. Etsiydyn keittiöön, ja löydänkin ruokaa. Mietin samalla, missä ihmeessä se Daiveaunin vaimo oikein aina oli... Tätä kun ei näkynyt oikeastaan ikinä.
              Kun olin saanut tarpeeksi ruokaa, suuntasin suoraan nukkumaan. Omassa olohuoneessani huomasin Enkelin häkin, ja tajusin, että sekin oli kadonnut jonnekin. Se ei ollut ollut Abyssalla, joten... Sen olisi pitänyt palata luokseni. Missä se siis oli?