Geeniperintö

9. Luku - Draamaa

Heräsin unestani kauheaan meluun. Musiikki soi täysillä ja ihmisten nauru, sekä puhe kuuluivat selvästi huoneeseeni. Mitä ihmettä täällä tapahtuu, ihmettelin ja nousin ylös nopeasti. Talossa ei pitäisi olla ketään minun ja Kristjanin lisäksi.

Kiskoin farkut jalkaani ja t-paidan päälleni ja avasin oveni. Kiiruhdin alakertaan katsomaan mitä kummaa oli tekeillä.

Alakerta oli täynnä humalaisia teinejä. Huomasin Kristjanin nauraskelemassa vähän matkan päässä ja kävelin hänen luokseen vihaisena. Miten hän kehtasi. Kristjan oli selin minuun, eikä ollut vielä huomannut minua.

Tartuin häntä olkapäästä ja käänsin hänen minua kohti väkisin.

"Mitä helvettiä täällä tapahtuu" kysyin vihaisena. En ymmärtänyt mistä ihmeestä Kristjan oli saanut päähänsä pitää bileet. Vanessa oli pyytänyt meitä pysymään talossa ja pitämään hiljaiseloa. Nyt asunnossa oli joka puolella ihmisiä.

"Eikö äitisi kieltänyt tällaisen..." jatkoin.

"Hmm, äitini taisi vain kieltää meitä lähtemästä mihinkään. En muista hänen kieltäneen pitämästä kotibileitä" Kristjan totesi sarkastisesti. Kristjan pyöräytti silmiään ja hänen ystävänsä vieressä naurahtivat.

"Sinä tiedät itsekin ettei hän olisi antanut tähän lupaa" totesin kiukkuisena.

"Ja mistähän sinä sen tiedät?" Kristjan kysyi vakavoituneena.

"Olet tuntenut vanhempani alle vuorokauden, sinä et tiedä heistä mitään" Kristjan totesi ja katsoi minua ärsyyntyneenä. Hänen silmissään liekehti viha ja huomasin, että ei ollut kaukana, etteikö hän hyökkäisi kimppuuni.

"Minä..." aloitin, mutta en tiennyt mitä sanoa. Kristjan oli oikeassa. Mikä minä olin häntä saarnaamaan hänen omassa kodissaan. 

"Niin, sinä. Voit samantien painua takaisin sinne mistä tulitkin" Kristjan tuhahti.

Tunsin kuinka vereni alkoi kiehumaan. Tiesin, että jos seisoisin vielä hetkenkin katselemassa Kristjanin naamaa, niin nyrkkini saattaisi vahingossa osua siihen. Olin niin kiukuissani. 

Sykkeeni nousi ja se ei todellakaan ollut hyvä asia. En ollut muuttunut uudestaan sen jälkeen kun olin satuttanut Mijaa. Eläin sisälläni puski pintaan, eikä muuttuminen ollut enää kaukana. Tunsin kuinka kynteni alkoi kasvaa ja upotin ne kämmeniini. Kotibileet oli viimeisin paikka, jossa aioin muuttua ihmissudeksi.

Käänsin selkäni ja lähdin kävelemään portaita kohti. Tunsin kuinka käsistäni alkoi valua verta. En kuullut enää musiikkia korvissani, kuulin ainoastaan kiihtyneen hengitykseni. Juoksin portaat ylös ja avasin nopeasti vierashuoneen oven. Kiiruhdin kylpyhuoneeseen ja paiskasin oven kiinni. Laitoin suihkun päälle, kylmimmälle mitä pystyi ja astuin suihkuun vaatteet päällä.

"Rauhoitu" totesin itselleni ja tunsin kuinka jäiset vesipisarat valuivat pitkin ihoani. Tunsin kuinka kynteni vetäytyivät takaisin normaaliksi ja huokaisin. Pelkäsin muuttua. Pelkäsin menettäväni kontrollin. En halunnut satuttaa ympärilläni olevia. Paitsi ehkä Kristjania. Ihan vähän vain.

Suljin hanan ja tärisin kylmästä. Yritin kirkoa märkiä vaatteitani päältäni. Se oli melko hankalaa, sillä ne olivat liimautuneet ihooni kiinni.

Oveeni koputettiin.  Heitin äkkiä pyyhkeen päälleni ja kuulin kuinka oveni avautui. Jos se olisi Kristjan, niin hän tosiaan kerjäsi verta nenästään.

Oven suussa seisoi kuitenkin tyttö, jolla oli lyhyet ja tummat hiukset. 

"Saanko tulla sisään", hän kysyi.

Kohautin hartioitani. En kai minä häntä voinut käskeä poiskaan. Yht'äkkiä punastuin. Muistin, että olin yhä pelkkä pyyhe päällä.

"Öh, tuota, voisitko sulkea silmäsi hetkeksi" käskin tyttöä ja juoksin laukulleni. Pengoin äkkiä itselleni vaatetta ja kiiruhdin kylpyhuoneeseen. Lukitsin oven ja huokaisin. Miksi ihmiset eivät jättäneet minua rauhaan.

Pukeuduin jo miljoonatta kertaa vuorokauden aikana. Vaatteeni alkoivat jo loppua matkalaukustani. Olin ajatellut, että olisin käynyt ostamassa itselleni uusia päästyäni maahan. Se taisi jäädä ajatukseksi, sillä en uskonut, että Kristjan lähtisi kanssani shoppailemaan kovin mielellään. Lisäksi Vanessa oli kieltänyt meitä poistumasta talosta.

Poistuin kylpyhuoneestani ja huoneeseeni astellut tyttö istui sängylläni. Hänellä oli käsissään kaksi viinilasia ja hän ojensi niistä toisen minulle. Hänen oli täytynyt hakea ne sillä välin kun olin kylpyhuoneessa.

Otin lasin vastaan, mutta en juonut siitä. En ollut juonut alkoholia koskaan aiemmin. Tyttö kohotti minulle kulmaansa ja päätin siemaista lasistani. Ei kai yksi hörppy mitään haittaa.

"Olen Mikaela" tyttö esittäytyi ja ojensi vapaata kättään. Tartuin käteen ja kättelin häntä. Mikaelan kädet olivat todella lämpimät. Omat käteni olivat suihkun jäljiltä yhä jäässä, ja huomasin kun Mikaela säpsähti kun kätemme koskettivat.

"Hei, olen Elilas" vastasin takellellen.

"Mm, tiedän" Mikaela sanoi ja katsoi minua mietteliäänä.

"Kristjan on kertonut sinusta kaiken Elilas" Mikaela sanoi ja hymyili minulle.

"Muistiko hän mainita, että inhoaa minua yli kaiken" vastasin ja mietin, että miksi Kristjan olisi puhunut minusta kenellekään. Luulisi hänellä olevan parempaakin tekemistä.

"Muisti toki, luulempa, että meillä on Elilas jotain yhteistä" Mikaela totesi ja nojasi lähemmäksi minua. Mikaela istui kiusallisen lähellä.

"Tuota, minä haen lisää juotavaa" sanoin ja nousin seisomaan. Minun oli pakko päästä hänestä kauemmas. Mikä ihme tätä tyttöä vaivasi. En ollut päässyt Sarasta yli, enkä tosiaan ollut etsimässä uutta suhdetta näin pian.

"Elilas, sinulla on vielä lasi täynnä" Mikaela sanoi moittivasti.

Join äkkiä lasini tyhjäksi.

"Tuonko sinullekin" kysyin ja ihmettelin Mikaelan liiallista tuttavallisuutta.

Mikaela nousi seisomaan ja ojensi minulle lasiaan. Ottaessani lasin vastaan Mikaela nojautui minua kohti ja suuteli minua.

Samalla hetkellä huoneeni ovi avautui.

Kristjan tuijotti minua vihaisena. Voi helvetti, mihin teinidraamaan minä olin sotkeutunut.