Genret ▬ Fantasia, seikkailu, jännitys, romantiikka
Ikäraja ▬ En suosittele alle 13-vuotiaille
Varoitukset ▬ Saattaa sisältää väkivaltaa, aseiden/teräaseiden käyttöä, verta sekä jotkin kohtaukset saattavat olla enemmän aikuisille soveliaampaa sisält...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Hätkähdin hereille, ponnahtaen istumaan. Hengitin hyvin raskaasti ja nopeasti, katse kohdistettuna johonkin pimeyteen. Silmieni tottuessa pimeään huoneeseeni aloin hahmottamaan kirjoituspöytäni, sänkyni reunan sekä verhot, jotka oli vedetty ikkunoiden eteen.
Olin jälleen nähnyt sen samaisen unen. Muistin sen jo ulkoa, mutta nukkuessani en koskaan osannut arvata, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. En ollut nähnyt unia moneen kuukauteen, mutta nyt jostain kumman syystä tämä uni alkoi jälleen kummitella suljettuani silmäni.
Kylmä hiki vieri pitkin otsaani, kun heitin peiton pois päältäni ja nousin ylös sängystä. Yritin saada hengitykseni tasaantumaan, kun suuntasin askeleeni kohti huoneeni ovea. Minun oli päästävä huuhtelemaan kasvoni viileällä vedellä.
Kun olin ollut pieni olin aina kiljunut nähtyäni sen miehen vereen tahriintuneen ruumiin. Isäni oli rientänyt luokseni ja rauhoitellut minua, istunut niin kauan vieressäni kunnes olin uudestaan nukahtanut. Joskus hän oli saattanut nukkua vieressäni, jos minua oli pelottanut liikaa.
Olin käynyt pienen elämäni aikana kolmella eri aivonkutistajalla ja jokainen oli antanut oman versionsa minun unestani. Toinen väitti että kuollut mies kuvasti pelkoani isäni menettämisestä, yksi puolestaan arveli minun pelkäävän hylätyksi tulemista ja kolmas puolestaan sanoi, että olin joskus nähnyt ruumiin ja tämä uni toi traumani aina uudestaan elämääni. En uskonut näistä mihinkään.
***
"Näitkö taas sitä painajaista?" Isäni kysyi ajaessaan pitkin sateen kastelemaa tietä.
Katsahdin häneen toista kulmaani kohottaen.
"Kuulin sinun puhuvan jälleen unissasi", hän sanoi kääntämättä katsettaan pois teistä.
"Ei se ollut niin paha. Enkä edes usko, että se on painajainen", myönsin lysähtäen hiukan enemmän pelkääjän paikalla. "Tai siis ei se vaikuta siltä. Ei siinä ole hirviötä tai mitään."
"Mutta se tuo sinulle ahdistuksen, eikös?"
Vein katseeni ikkunaan ja sen toisella puolella ohitsemme vilistäviin taloihin.
"Voimmeko puhua jostain muusta tai olla puhumatta ollenkaan?" Pyysin suu hiukan mutrussa.
Isäni ei vastannut, sillä hän ei halunnut puhua mistään muusta kuin unestani, jonka vuoksi hän oli valvonut monet yöt. Hän varmasti kuvitteli, että masentuisin tuon unen vuoksi tai alkaisin taas pelkäämään nukahtamista niin kuin aikaisemmin. En kuitenkaan ollut enää lapsi, joten isän oli turha huolehtia. Sehän oli vain uni eikä sen enempää.
***
Tökin haarukallani ruokaa, jota olin itselleni haalinut. Se ei miellyttänyt silmääni tai makunystyröitäni, kuten ei yleensäkään. Kouluruoka harvoin kelpasi minulle, mutta koska aamulla ei ollut aina aikaa tehdä eväitä täytyi vatsa täyttää sillä, mitä oli saatavilla koulussa.
