SUOJELIJA | valmis ✅

Δ Kahdeskymmeneskuudes luku Δ Kotiin

Olimme kaikki kokoontunteet valtaistuinsaliin. Huone oli suuri ja sen katto oli todella korkea. Aivan toisessa päässä huonetta oli tasanne jolla koreili kaksi valtaistuinta. Toinen oli suurempi ja koristeellisempi kuin toinen.

Kaikki katsoivat minua. Osa hämillään ja osa jännittyneenä. Kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut, että Vallan voisi siirtää toiselle. Ei sitä oltu aikaisemmin tehty, mutta kukaan muu kuin minä ja Valta eivät huomanneet että olin surkea johtamaan tätä valtakuntaa.

"Oletko valmis?" Kysyin Shetiltä.

"Olen, jos sinä olet", hän vastasi.

Vedin syvään henkeä. "Valta tuo sinulle kaikkien entisten hallitsijoiden tiedon ja se ohjastaa sinua tästä lähtien päätöstesi kanssa. Muista että Valta on myös elävä, joten kohtele sitä hyvin, kuten edeltäjäsi ovat tehneet", sanoin ojentaen hänelle kättäni, joka oli vielä nyrkissä. Hitaasti avasin käteni ja sen tehdessäni nyrkkini sisältä paljastui valkoista valoa hohtava energia. Se näytti aluksi valopallolta, mutta kun sitä katsoi tarkkaan saattoi huomata kuinka se hengitti rauhallisesti ja kuink pieni sydämen ääni siitä kuului. "Valta on nyt sinun. Kohdelkoot se sinua yhtä hyvin kuin se kohteli esi-isiäni ja minua", sanoin painaen tuon pienen ja heikolta näyttävän voiman Shetin rintakehää vasten. Valta sulautui hänen kehoonsa. Shet hätkähti hiukan tuntiessaan voiman valtaavan hänen kehonsa. Hänen silmänsä loistivat hetken sinertävinä, mutta palasivat nopeasti siihen ruskeaan sävyyn joka hänellä oli.

Tunsin oloni heikoksi ja jalkani pettivät alta. Will ehti napata minusta kiinni ennen kuin ehdin kunnolla edes lähestyä maata.

"Näitkö sinä tämän kaiken?" Seth kysyi minulta ihmeissään ja katseli maailmaa kuin ei olisi koskaan nähnyt mitään kauniinpaa.

Nyökkäsin. "Valta... Sillä on oma visionsa Cygnuksesta, mutta vielä se ei ole täysin valmis. Kenties sinä pystyt auttamaan häntä päättämään hänen suunnitelmansa."

"Uskon että saamme paljon hyvää aikaan", Shet hymähti onnellisesti, sillä kaikki oli taas hyvin Cygnuksessa. Minä taas en voinut olla ajattelematta, että mitä minulle tapahtuisi. Olin todella helpottunut ettei minun tarvinnut ryhtyä kuningattareksi, mutten silti voinut iloit asiasta sillä tavalla kuin olin toivonut. Mitä minä täällä tekisin?

"Olemme Vallan kanssa samaa mieltä siitä, että tämä ei kuitenkaan poista oikeuttasi asua täällä. Olet kuninkaallinen vaikka sinulla ei olekaan Valtaa. Kaikki toiveesi toteutetaan", Shet sanoi minulle hymyillen.

"Ainoa asia mitä toivoisin olisi että pääsisin kotiin", kerroin hiukan surullisen oloisena.

Kaikki katsoivat toisiaan. Osa hiukan hämmästyneenä, mutta Shet ymmärsi ja vain hymyili. "Uskon että voimme järjestää sen."

"Voitteko?" Pieni toiveikkuus kuului äänestäni, mutta sitten muistin yhden asian. "Mutta koko kaupunkihan unohti minut. Abby poisti jokisen muistot minusta. Miten voin palata sinne, jos minulla ei ole mitään paikkaa minne mennä?"

"Valarie voi auttaa tässä asiassa", Shet totesi katsahtaen keijuun, joka säpsähti hiukan uuden hallitsijan hymyilevästä katseesta. "Valmisteluissa kestää hetki. Joten syö hyvin ja katsele paikkoja jottet unohda mistä tulet", hän jatkoi siirtäen katseensa takaisin minuun.

Helpotus valtasi sydämeni kun kuulin Shetin sanat. Pääsisin kotiin. Katsahdin Williin iloisesti hymyillen, mutta huomasin ettei hän ollut kovinkaan iloinen puolestani. Suru näkyi hänen kasvoiltaan, vaikka hän yrittikin luoda hymyn kasvoilleen.

Kaikki muut poistuivat salista, mutta minä jäin katsomaan valtaistuinta. Mieleeni piirtyi kuva isästäni, joka asetti minut istumaan valtaistuimelleen. Hän nauroi kun yritin kavuta ylemmäs.