Genret ▬ Fantasia, seikkailu, jännitys, romantiikka
Ikäraja ▬ En suosittele alle 13-vuotiaille
Varoitukset ▬ Saattaa sisältää väkivaltaa, aseiden/teräaseiden käyttöä, verta sekä jotkin kohtaukset saattavat olla enemmän aikuisille soveliaampaa sisält...
Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
Kuvassa ovat Joe ja Abigail
***
Tunsin kuinka Willin kädet liukuivat vyötärölleni. Tiukensin otettani, mutta tiesin kuitenkin ettei siitä olisi mitään hyötyä jos hän halusi oikeasti lopettaa.
Kädet nousivat hitaasti ylöspäin kunnes ne asettuivat lepäämään poskiani vasten. Kesti kuitenkin hetki ennen kuin hän vetäytyi pois luotani.
"Mary...", hän sanoi nimeni hiljaa päätään pudistaen.
"Älä sano sitä", keskeytyin. "En tahdo kuulla mitä sinulla on sanottavana."
"Sitten en sano", hän lausahti vetäen kätensä pois kasvoiltani. Minun käsieni ote puolestaan tiukkeni.
"Kuuntele hetki, mitä minulla on sanottavana. Ole kiltti", kuiskasin.
Hän ei sanonut mitään, mutta oletin hiljaisuuden olevan myöntävä vastaus.
"Sanoit ettet aio luovuttaa, että aiot jatkaa yrittämistä. No kuule en minäkään aio noin vain antaa periksi. En välitä välitä vaikka elämäni Cygnuksessa muuttuisi, sillä tahdon olla sinulle enemmän kuin joku jota suojelet. Paljon enemmän", sanoin antaen hymyn ilmestyä huulilleni.
"Kuule...", hän aloitti, mutta minä keskeytin hänet uudemman kerran.
"Tämäkin puhe jatkuu vielä", lausahdin. "En ole enää se sama pikkutyttö jonka tunsit. Voin itse valita kenen kanssa olen ja kukaan e-", lauseeni jäi vajaaksi kun hänen huulensa painautuivat omiani vasten hiljentääkseen minut.
"Mary, tulet aina olemaan minulle se sama pikkuinen, sillä et ole muuttunut tippaakaan. Olet yhtä ärsyttävän ihana jääräpää...", hän naurahti. "...joka on kasvanut lumoavan kauniiksi naiseksi."
"Mikset vain anna kaiken tämän tapahtua?" Kysyin päätäni hiukan kallistaen.
"Sillä sinusta tulee kuningatar ja jotta voisin olla kanssasi minun täytyisi luopua kuolemattomuudestani ja samalla myös kyvyistäni. Sinun suojelemisesi on minulle etusijalla", hän sanoi asettaen kätensä poskelleni, jota vasten annoin pääni nojautua.
"Kai tuo on ihan järkevä selitys", myönsin.
Will avasi suunsa sanoakseen vielä jotain, mutta nämä sanat jäivät kuitenkin sanomatta kun hänen takaansa kuului kröhäisy. Meidän molempien katseemme kääntyivät Jackiin joka seisoi olohuoneen oven suulla.
"Kauan seisoit siinä?" Will kysyi.
"Tarpeeksi kauan", mies vastasi lyhyesti ja tapitti Williä hiukan murhaavalla katseella. "Sinun olisi pitänyt kertoa...", Jack oli jatkamassa, mutta Will keskeytti hänet mahdollisimman nopeasti sanoen: "Tiedän, mutta nyt ei ole sen aika."
"Selvä, mutta älä sano ettenkö varoittanut sinua", Jack tuhahti kävellen ohitsemme olohuoneen läpi keittiöön.
Katsoin Williä kysyvä ilme kasvoillani, mutta hän tuntui sivuuttavan minut kokonaan. Päätin kuitenkin olla esittämättä kysymystä ääneen, mitä äsken oli juuri tapahtunut, kun vielä äskeinenkin keskustelumme oli päättänyt tehdä minuun suuren vaikutuksen tunnetasolla. Sama oli tapahtunut varmasti Willinkin kohdalla. Taisimme molemmat tietää ettei tästä tulisi helppoa ja saisimme moneen otteeseen miettiä oliko tämä ennen kaikkea ollut hyvä ajatus.
