Genret ▬ Fantasia, seikkailu, jännitys, romantiikka
Ikäraja ▬ En suosittele alle 13-vuotiaille
Varoitukset ▬ Saattaa sisältää väkivaltaa, aseiden/teräaseiden käyttöä, verta sekä jotkin kohtaukset saattavat olla enemmän aikuisille soveliaampaa sisält...
Oops! Bu görüntü içerik kurallarımıza uymuyor. Yayımlamaya devam etmek için görüntüyü kaldırmayı ya da başka bir görüntü yüklemeyi deneyin.
Kuvassa ovat Mary ja Will. Mulla on tapana piirellä tarinoideni hahmoja ja Suojelijan hahmot ovat oikeastaan suosiossa tällä hetkellä piirrustusvihossani. Kuvituksia lukujen tapahtumista tulette siis näkemään lisää ;)
***
Pimeys oli nielaissut minut ja se tuntui kauhealta. En kuullut tai tuntenut mitään ja minun oli vaikea kertoa, missä asennossa olin. Olinko kuollut? Näinkö tapahtui kun se sitten tapahtui? Jää vain leijumaan pimeyteen ja ihmettelemään kaikkea. Ainoa asia joka minua miellytti tässä kauheassa pimeydessä oli se etten tuntenut kipua tai sitä poltetta, joka oli hetki sitten ottanut koko kehoni valtaansa. Ehkä sen vuoksi olin nyt tässä. Kehoni ei ollut kaiketi kestänyt iänikuista kipua ja vain antanut periksi. Vaikka ajatus hirvittikin minua aluksi niin pian aloin olemaan sinut asian kanssa. Eihän tämä oikeastaan ollut yhtään paha juttu.
Kului ehkä sekunteja tai tunteja, kenties päiviä tai viikkoja, mutta lopulta jotain tapahtui. Tyhjyydessä kelluminen alkoi tuntua typerältä ajatukselta ja vielä typerämmältä tuntui se, että olisin kuollut. Pystyin nimittäin tuntemaan jotain. Tunsin kuinka sormenpääni hipoivat toisiaan ja pieni viileys kosketti varpaitani hellästi. Milloin tahansa tämä tunne olisi ollut hirveä, mutta pieni viileys tuntui oikeastaan aika huumaavalta.
Hitaasti tunto nousi ylemmäs muualle kehooni ja nopeasti tajusin olevani makuuasennossa. Pian tunsin tyynyn, joka oli pääni alla sekä peiton joka oli asetettu päälleni lämmikkeeksi.
Ympärilläni oleva maailmakin alkoi saamaan vähän enemmän eloa. Vaimeita askelia ja vähän lähempää kuului tuolin jalkojen raahautumisen ääni lattiaa vasten, kun sitä siirrettiin.
"JACK! Tule tänne!" Kuulin jonkun vaimean huudahduksen. Minun oli vaikea tunnistaa kuka tämä oli tai oliko hän edes lähellä vai kaukana.
Kuului oven avautumisen ja sulkeutumisen ääni ja sitten kysymys: "Mitä nyt?" Kysymyksen esittänyt oli varmasti Jack joka oli pyydetty paikalle.
"Hän on herännyt. Kuulin hänet", ääni kuului jostain läheltä ja tällä kertaa tunnistin puhujan. Se oli Will.
Tunsin kuinka viileät sormet koskettivat hellästi otsaani, sitten kaulaani ja siirsi hiukan sivuun päälläni olevan paidan kaulusta. Hetken hiljaisuuden jälkeen viileät sormet liukuivat pois luotani. "Myrkky alkaa poistua hänen kehostaan. Pian hänen pitäisi olla täysin hereillä", Jack sanoi. Näiden sanojen jälkeen ainoa asia, mikä kuului paikassa jossa olin oli minun tasainen hengitykseni.
Hetki hetkeltä aloin tuntemaan itseni vahvemmaksi. Tunsin paremmin päälläni olevan peiton ja ympärilläni oleva maailma ei ollut enää kuin kuplaan vangittu. Kuitenkin näin edelleen vain pimeyden. Halusin tietää missä olin. Halusin nähdä sen paikan jonne minut oli tuotu. Hitaasti avasin silmäni, nähdäkseni minne olin päätynyt.
Aluksi pystyin näkemään vain kirkkaan valon, joka sokaisi minut. Ei kestänyt kuitenkaan montaa sekuntia ennen kuin pystyin hahmottamaan huoneen, jota en tunnistanut. Oikealla puolellani sekä suoraan edessäni koreili kaksi suurta ikkunaa, joista valo tulvi sisään. Niiden reunoja koristivat tummansiniset verhot. Päälläni oli maastonvihreisiin lakanoihin laitettu peitto ja sänky jolla makasin ei ollut kovinkaan suuri, mutta kuitenkin todella mukava. Hitaasti katseeni siirtyi Williin, joka istui penkillä oikealla puolellani.
