Genret ▬ Fantasia, seikkailu, jännitys, romantiikka
Ikäraja ▬ En suosittele alle 13-vuotiaille
Varoitukset ▬ Saattaa sisältää väkivaltaa, aseiden/teräaseiden käyttöä, verta sekä jotkin kohtaukset saattavat olla enemmän aikuisille soveliaampaa sisält...
Oops! Questa immagine non segue le nostre linee guida sui contenuti. Per continuare la pubblicazione, provare a rimuoverlo o caricare un altro.
Makasin sängyssä, katse kohdistettuna kattoon ja mietin Willin sanoja. Tuntui niin oudolta nähdä hänet noin... Tunteellisena. Hän ei vaikuttanut sellaiselta tyypiltä, joka paljastaisi tunteensa tuolla tavoin.
Hetken kuluttua huoneen ovi avautui ja Will astui sisään kädessään tarjotin. Sille asetettu ruoka tuoksui huumaavalta ja vesi herahti kielelleni. Varovasti nousin ylös istumaan, jotta pystyin nauttimaan tuon ihanan ruuan, joka eteeni laitettiin. Perunamuusia ja kalapuikkoja sekä jonkin verran salaattia. Willin asetettua tarjottimen syliini hän kävi istumaan tuolille, josta oli hetki sitten noussut. Itse nappasin muutaman haarukallisen ruokaa suuhuni. Nyt vasta ymmärsin kuinka nälkä minulla olikaan.
"Halusit esittää pari kysymystä", hän sanoi minulle pienesti hymyillen.
"Pystytkö siis lukemaan vain minun ajatuksiani?" Ensimmäinen kysymys pääsi ulos huulieni välistä.
"Kyllä, mutta pystyn lukemaan myös niiden jotka ovat lähettyvilläsi. Ärsyttävimmät ajatukset ovat olleet kaiketi poikaystäväsi mietteet", hän kertoi hiukan paheksuvasti.
"No... Ei hän enää ole poikaystäväni, joten...", sanoin pistäen pienen kalapuikon palasen suuhuni. "Sanoit, että vanhempani, siis biologiset vanhempani, ovat siis jonkin maan hallitsijoita. Haluaako se tyyppi joka minua jahtaa niin saada valtaistuimen itselleen?" Esitin nopeasti seuraavan kysymyksen jottei aihe Henrystä ja meidän suhteesta jatkuisi.
"No se ei ole hänen päätavoitteensa", Will vastasi. "Hän tavoittelee sisälläsi olevaa voimaa, jota kutsumme Vallaksi. Tämä Valta on kaikista suurin voima, joka valtakunnastamme löytyy. Se on vahvempi kuin mikään muu ja se periytyy vain kruunun jälkeläisille."
"Mitä tähän voimaan oikein kuuluu? Nopeus ja vahvuus?" Kysyin päätäni hiukan kallistaen.
"Ei ihan. Jokaisella hallitsijalla se on aivan erilainen, sillä se määräytyy hänen omien vahvuuksiensa ja luonteensa mukaan. Esimerkiksi isäsi läsnä ollessa kukaan ei pystynyt kertomaan valhetta. Se oli yksi hänen kyvyistään. Yleensä kyky näkyy jo kruununperijän ollessa lapsi, kuten sinun tapauksessasi sää muuttuu. Oletko koskaan huomannut, miten sataa aina silloin kun olet surullinen?"
"Kaikkiahan sade surettaa", vastasin kuin kysymys olisi ollut maailman typerin.
"Sataa koska olet surullinen. Se on yksi osa tulevaa kykyäsi", Will selitti. "Kun täytät kahdeksantoista saat täydet voimat. On vaikea sanoa, mitä kaikkea voit tehdä sen jälkeen kun se tapahtuu."
"Selvä. Tajusin", sanoin. Yritin ymmärtää, mitä hän oikein oli juuri kertonut minulle. Ajan kanssa varmasti ymmärtäisin äskeisen latinan kokonaan. "Entä vanhempani? Missä he ovat?" Tämä kysymys sai Willin huulilla koreilevan hymyn hyytymään.
"He...", hän aloitti ja näytti miettivän, miten kertoisi asian minulle. "Olen pahoillani Mary, mutta he ovat kuolleet."
Willin sanat tulivat osaksi pienenä järkytyksenä, mutta toisaalta taas eivät. Järkytyin, koska kyseessä olivat vanhempani, mutta toisaalta taas en tuntenut mitään, sillä he olivat minulle aivan vieraita. Mielessäni ei ollut minkäänlaista muistikuvaa heistä, joten surua ei syntynyt sisälläni.
