Genret ▬ Fantasia, seikkailu, jännitys, romantiikka
Ikäraja ▬ En suosittele alle 13-vuotiaille
Varoitukset ▬ Saattaa sisältää väkivaltaa, aseiden/teräaseiden käyttöä, verta sekä jotkin kohtaukset saattavat olla enemmän aikuisille soveliaampaa sisält...
Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
Tunsin kuinka kyyneleet kihosivat silmiini ja yritin parhaani mukaan estää niitä vierimästä pitkin poskiani. Olin taas ajautunut miettimään Henryä, hänen ihanaa kosketustaan ja sykkivää sydäntä joka tuntui poskeani vasten, kun olin pääni hänen rintakehäänsä vasten painanut. En halunnut ajatella häntä tai hänen ihania hiuksiaan, joiden sekaan olin aina sormeni pistänyt suudellessani tätä. Kaikki se mitä olimme yhdessä kokeneet tuntui niin kaukaiselta asialta, vaikka juuri tasan viikko sitten hän oli hymyillyt minulle, halannut ja antanut suudelman huulilleni. Ajan nopea kuluminen ja sen ajattelu sattuivat. Painoin käteni päätäni vasten pörröttääkseni jo valmiiksi sotkuisia ruskeita hiuksiani. Hiusten repiminen päästä tai sen yrittämisestä lähtevä tuska eivät kuitenkaan auttaneet ja pian huomasin tuijottavani lilahtavia lakanoitani, joihin ropisivat kyyneleeni yksi kerrallaan. "Miksi...?" Sanoin hiljaa painaen kasvoni polviani vasten. Hiljainen nyyhkytys oli ainoa asia, joka huoneessani kuului. Ulkona ropisevan sateen lisäksi.
"Kuvittelin, että nuo pilvet olisivat jo hävinneet", Evelyn sanoi suutaan mutristaen ja katseli liikuntasalin ikkunasta näkyvää taivasta
"Älä valita. Saadaan ainakin olla sisällä, eikä tarvitse juosta mitään viittä kilometriä", April sanoi venytellen. "Joskus toivoisin kyllä olevani poika niin ei tarvitsisi tehdä mitään kuntopiiriä. Pojilla on hauskempia lajeja."
"Olet kyllä vapaa vaihtamaan jos haluat", karhea ääni sanoi vierestämme. Rouva Collins katsoi Aprilia kulmat hiukan kurtussa ja nappasi perässään tulevan tytön käsivarsilla olevasta pussista pallon ja heitti sen Aprilille. "Tänään pelaamme kuitenkin lentopalloa. Toivottavasti se miellyttää sinua paremmin", Collins jatkoi.
April soi opettajalle anteeksipyytävän ja hiukan alentuvan katseen.
En ole koskaan oikein ollut urheilullista tyyppiä. Jokainen ystäväni ja luokkatoverini on oppinut sen kantapään kautta, että jos tahtoo selvitä liikunnasta naarmuitta niin minua ei kannata ottaa parikseen. Kyllä minä joissakin lajeissa olin hyvä kuten tanssissa, en siis pari tanssissa. Silmäni ja käteni eivät osanneet kuitenkaan kaikissa lajeissa tehdä yhteistyötä. Taitoni lentopallossa saivat jokaisen nousemaan hiukan varpailleen. En olisi halunnut juosta pallon perässä ja yrittää saada sitä verkon toiselle puolelle. Niin kuin muka se olisi sinne edes lentänyt. Minua oli aina ihmetyttänyt suuresti, miksi sellainen peli oli edes keksitty jossa joutui satuttamaan itseään. Pallon saaminen vastustajan puolelle oli kyllä kivuliasta. Käsivarret siinä kärsivät.
Rouva Collins tarkkaili jokaista tunnille osallistunutta opiskelijaa ja samalla hän varmisti, että jokainen koskisi edes muutaman kerran palloon. Kun itse pääsin lyömään palloa se ei lentänyt vastustajan puolelle, vaan suoraan ylös jolloin joku kyllä pystyi pelastamaan tilanteen tai sitten pahimmassa tapauksessa se lensi päin verkkoa. Pelin loppupuolella pallo osui minua päähän ja tämä sai pienen jomotuksen jäämään päälakeeni.
Lihasten kipeyttämisen jälkeen oli vuorossa aivojen rääkkäystä kemian tunnilla. Niin kuin päätäni ei koskisi jo valmiiksi. Minä en erottanut fysiikkaa ja kemiaa toisistaan. Ne olivat molemmat samanlaisia, joissa omasta mielestäni tutkittiin samoja asioita eri näkökulmien avulla. Kemia oli hiukan enemmän matemaattisempi. Vai oliko se kenties sittenkin ollut fysiikka?
