Genret ▬ Fantasia, seikkailu, jännitys, romantiikka
Ikäraja ▬ En suosittele alle 13-vuotiaille
Varoitukset ▬ Saattaa sisältää väkivaltaa, aseiden/teräaseiden käyttöä, verta sekä jotkin kohtaukset saattavat olla enemmän aikuisille soveliaampaa sisält...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Kaaduin sängylleni makaamaan ja annoin katseeni kiertää hitaasti katossa, jonka kuu valaisi kirkkaalla valkealla valollaan. Kaikki tuntui väärältä, typerältä. Kuin tämä ei olisi oikea paikka minulle. Mutta eihän tämä ollutkaan. Sanoivat muut mitä tahansa en tulisi koskaan sopeutumaan tänne. Eikä tämä tulisi koskaan olemaan kotini, vaikka täällä olinkin syntynyt. Ei tämä paikka ollut minua kasvattanut, hoitanut kun olin ollut sairas ja opettanut mikä oli oikea ja mikä väärä. Tämä oli kuin uusi kaupunki jonne olin muuttanut, joka erosi täysin kotikaupungistani ja jota en koskaan tulisi kutsumaan kodikseni. Olin kuin vieraalla planeetalla. Ja mikä tässä koko jutussa nauratti niin tällä kertaa nuo sanat olivat totta.
Hiljainen koputus kuului huoneen ovea vasten. Käännyin vain makaamaan kyljelleni sanomatta mitään. Ilman lupaa ovi kuitenkin aukesi ja joku astui sisään huoneeseen istahtaen viereeni sängyn reunalle.
"Haittaako jos olen tässä?" Kysymys kuului tulijan suusta ja tunnistin äänen kuuluvan Abbylle.
"Ihan vapaasti", tuhahdin katsomatta häneen.
Hetken olimme siinä hiljaa. Minä tuijotin sormiani, jotka puristivat tiukasti sängyn päällä olevaa päiväpeittoa ja Abby puolestaan teki mitä itse teki. Katsoi kattoa, lattiaa tai huoneen sisustusta. Sillä hetkellä se ei minua hirveästi kiinnostanut.
"Tiedän että olet kuullut varmaankin tämän kysymyksen jo, mutta miksi yritit karata?" Abby rikkoi pian hiljaisuuden uudella kysymyksellä.
"Pakenen aina kaikkia tilanteita", tunnustin hiljaa mumisten.
"Mitä sinä nyt pakenit?" Hän kysyi ja tunsin sängyn liikahtavan, kun hän kääntyi minun puoleeni pystyäkseen näkemään minut paremmin.
"Kaikkea", huokaisin nousten istumaan ja loin katseeni sylissäni lepääviin käsiini. "Tahdon entisen elämäni takaisin. Maassa minulla oli elossa olevat vanhemmat, jotka rakastivat minua, kukaan ei yrittänyt tappaa minua, eikä minua pakotettu naimisiin sellaisen henkilön kanssa jota en edes tunne saatikaan muista."
"Mutta tämä on silti kotisi", Abby sanoi sen yhden asian, joka ei voinut olla kasvattamatta vihaa ja katkeruutta sisälläni.
Hengitin vain raskaasti sisään ja ulos siirtäen katseeni ikkunaa kohti. En viitsinyt tiuskia Abigailille sellaisesta asiasta, joka hänen kohdallaan oli totta. Tämä oli hänen kotinsa, muttei minun. Miten saisin hänet ja kaikki muutkin ymmärtämään sen?
Korviini kantautui torven ääni. Se samainen torvi kaikui linnan seinien lomassa ja kantautui metsiin asti joka oli soinut kun minä olin yrittänyt karata. Kuitenkin nyt äänessä oli jotain muuta, jotain erilaista. Se ei ollut täysin samanlainen ääni.
Abby nousi seisomaan kuulostellen torven tuomaa ääntä ihmeissään.
"Mitä nyt tapahtuu?" Kysyin Abbyltä joka kiiruhti ovelle.
