Genret ▬ Fantasia, seikkailu, jännitys, romantiikka
Ikäraja ▬ En suosittele alle 13-vuotiaille
Varoitukset ▬ Saattaa sisältää väkivaltaa, aseiden/teräaseiden käyttöä, verta sekä jotkin kohtaukset saattavat olla enemmän aikuisille soveliaampaa sisält...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Silmäni aukesivat, kun korviini kantautui koputusta. Noustessani ylös istumaan huomasin olevani edelleen päämajassa. Katsahdin oveen, jota vasten koputettiin uudemman kerran. Suuntasin oven luokse kääntäen avainta lukossa ja väänsin kahvaa alas. Raotin ovea ja huomasin Abbyn seisovan sen toisella puolella kädessään tarjotin. Lautasella koreili pari perunaa ja pihvi joiden päällä oli kastiketta ja näiden vieressä salaattia. Tuoksu ei voinut olla tuomatta nälkää mukanaan.
"Iltaa unikeko", vaaleaverikkö hymähti.
En vastannut mitään. Katsoin häntä vain hetken kunnes astuin pois hänen edestään päästääkseni hänet sisälle huoneeseen.
"Toivottavasti ruoka maistuu", Abby sanoi laskien tarjottimen sängyn vieressä olevalle pienelle pöydälle.
"Abby...", aloitin katse kohdistettuna maahan. "Et kai sinä ole vielä..."
"En", hän vastasi rohkaiseva hymy huulillaan. "Ajattelin että sinä tahtoisit olla mukana ja tahdon että olet itse sinut asian kanssa ennen kuin teen sen."
"Will tuntuu olevan eri mieltä. Hän vain haluaa saada minut nopeasti pois täältä", mumisin.
"Hän kyllä osaa olla välillä... Rasittava, kun asiat täytyy tehdä hänen mukaansa, mutta usko minua. Hän ajattelee vain sinun parastasi", Abby yritti saada minut jälleen ajattelemaan Williä kirkkaassa valossa ja melkeinpä onnistui siinä. "Sinun pitäisi syödä. Sinulla on pitkä päivä edessä ja tarvitset voimia", hän vaihtoi nopeasti puheenaihetta ja poistui huoneesta edelleen se rohkaiseva hymy huulillaan koreillen.
Loin katseeni tarjottimeen. Ruoka näytti kyllä todella hyvältä, mutta jostain syystä minulla ei ollut yhtään ruokahalua.
"Abby on oikeassa. Tarvitset voimia", ääni kuului ovelta. Käännettyäni katseeni ovelle huomasin Willin nojailevan ovenkarmia vasten.
Nopeasti käänsin katseeni pois hänestä. "Vaikka ovi onkin auki se ei silti tarkoita, että olisin valmis puhumaan sinulle", tuhahdin kädet asettaen puuskaan.
"Mutta juurihan sinä puhuit", hän naurahti. "Tiedän että olet vihainen", hän jatkoi astuen sisään huoneeseen. "Olen pahoillani."
"Syystäkin", tuhahdin hiljaa. "Tiedät varsin hyvin että rakastan heitä."
"Niin tiedän, mutta kuten sanoin jo. Ajattelen tässä sinun että vanhempiesi parasta. Muistojen pyyhkiminen on ainoa tapa estää demoneita vahingoittamasta heitä."
En pystynyt väittämään vastaaan hänen kanssaan. "En tainnut ajatella sitä noin", sanoin. "Hyvä on. Mennään sitten", jatkoin nopeasti.
"Söisit ensin", hän pyysi katsahtaen nopeasti ruokaan, jonka Abby minulle oli tuonut.
"Mikset sinä koskaan syö?" Kysyin ja tajusin etten ollut oikeastaan koskaan nähnyt hänen tai muiden syövän mitään. "Mitä te Suojelijat edes syötte, jos edes syötte ollenkaan?"
