SUOJELIJA | valmis ✅

Δ Kahdeskymmenesneljäs luku Δ Kuuvesi

Edessäni koreili kaksoisovi, joka oli todella suuri ja sen tummaan pintaan oli kaiverrettu kuvioita. Päästyäni lähemmäs ovia ne aukesivat hitaasti. Minua todella taidettiin odottaa.

Huone johon astuin sisään oli suuri ja muodoltaan pyöreä. Kattoa piti pystyssä kahdeksan tukipilaria, jotka kiersivät koko huoneen ympäri. Keskellä huonetta oli asetettu lintuallasta muistuttava pöytä, jolle oli asetettu vettä. Huoneen toisessa päässä oli suuri valtaistuin, mutta sillä ei istunut kukaan. Katselin ympärilleni ja pian silmiini osui tummanvihreään mekkoon pukeutunut nainen. Hänen yllään oli tumma viitta joka kimalteli hiukan vihreänä ja se oli tehty miljoonista sulista.

"Odotinkin sinua", nainen sanoi käärmeen pistävällä äänellä ulos ikkunasta katsoen. Kuin hän olisi ihaillut ulkona näkyvää taistelua.

"Emmekö voisi selvittää tätä puhumalla?" Kysyin. "Ei meidän tarvitse aloittaa sotaa."

"Oi mutta sinä et taida ymmärtää rakas siskontyttöni", hän naurahti. "Tahdon sen mikä olisi pitänyt kuulua minulle. Tahdon kruunun", hän jatkoi katsahtaen minuun. "Minusta piti tulla kuningatar. Minun piti saada hallita tätä valtakuntaa, mutta ei. Siskoni piti viedä se unelma minulta. Kuten hänen piti myös varastaa ainoa oikea rakkauteni. Robert väitti rakastavansa minua, mutta ääni muuttui nopeasti kellossa kun hän tapasi pikkusisareni. Luovuin minulle suoduista voimista, jotta Suojelijoiden säännöt poistuisivat harteiltani ja saisin mennä hänen kanssaan naimisiin, perustaa perheen. Kaikki se ja aivan turhaan!" Hän ärähti kovaa ja löi nyrkkinsä päin seinään luoden siihen suuren lommon. "Mutta tänään aion ottaa sen itselleni joka kuuluu minulle."

Katse raivoa täynnä hän astui lähemmäs minua. Automaattisesti otin itse muutaman askeleen taaksepäin. Huomasin kuitenkin ettei hän tullut lähemmäs minua vaan tuota pientä allasta. Pian altaassa olevaan veteen osui valo, joka sai veden hehkumaan hopean lailla. Sapphire katsoi vetää ja hymyili. Hän takoi käteensä hopeamaljan.

"Et varmaan tiedä ollenkaan mikä tämä on", hän sanoi katsoen minua kuin olisin pieni lapsi, joka hädin tuskin tiesi mikä aurinko oikeasti oli. "Tämä on kuuvettä, jota on hyvin vaikea saada", hän jatkoi ottaen vettä maljaan. "Sitä voi vain löytää näiltä vuorilta ja sen voi aktivoida ainoastaan täyden kuun aikaan. Kun olen juonut tästä voin riistää kenen tahansa voimat. Jopa ottaa Vallan itselleni."

"Mutta ei minulla ole Valtaa. En ole vielä täyttänyt kahdeksaatoista, joten se ei ole minulla", kerroin, mutta tämä asia tuntui vain naurattavan häntä.

"Voi kultaseni, totta kai se on sinulla. Se ei vain ole vielä aktivoitunut ja siksi se on paljon helpompi ottaa sinulta. Joten otetaan sille ja uudelle valtakaudelle joka alkaa pian", hän sanoi nostaen maljaa kuin kilistääkseen.

Minun oli tehtävä nopeasti jotain, sillä jos hän saisi sen juotua koko Cygnus olisi mennyttä. Nappasin nopeasti yhden nuolen kotelosta ja asetin sen jouselle. Epäröimättä päästin nuolen irti ja se hipaisi Sapphiren kättä joka piteli maljaa. Kolahdus kaikui koko huoneessa, kun malja osui maahan ja huomasin kuinka vesi haihtui heti ilmaan kun se ei ollut maljassa.

"Senkin idiootti pikku kakara!" Sapphiren ärähti. "Tuo vesi on kallisarvoista!"

Kuin tyhjästä hänen ympärilleen oli ilmestynyt kokoelma mustaa energiaa sisältäviä palloja, jotka sinkosivat vuoron perään minun suuntaani. Ehdin väistää asettumalla yhden pilarin taakse suojaan. Kolme uutta palloa lensivät ohitseni. Osumatta minuun, mutta samaa en voinut sanoa pilarista, joka mureni hiukan päälleni. Suojasin pääni pilarin palojen tippuessa päälleni.

"Et voi piileskellä siellä ikuisesti!" Sapphire huusi minulle nauraen.

Tiesin tuon itsekin, mutta en tiennyt ollenkaan miten toimia. Ehkä minun pitäisi olla vain rohkea ja vain hyökätä. Vedin miekkani esille ja muutaman kerran vedin syvään henkeä ennen kuin astuin pois piilostani. Sapphire ampui minua energiapallollaan, mutta se ei osunut minuun. Se kuin halkesi kahteen osaan ennen kuin se osui minuun.