SUOJELIJA | valmis ✅

Δ Yhdeksästoista luku Δ Yllättävä käänne

Sethillä oli kestänyt tovi ennen kuin hän oli suostunut siihen ehdotukseen, että Lothar ja Volker opettaisivat minua taistelemaan ja käyttämään asetta. Hänellä alkoi mennä hermot veljesten kanssa kun he alkoivat luettelemaan hallitsijoita joilla ei ollut ollut taistelutaitoja ja sen vuoksi olivat menettäneet henkensä.

Veljekset johdattivat minut toiselle puolelle linnaa, jossa sijaitsi kenttä, jolla sotilaat yleensä harjoittelivat. Se ei ollut kovinkaan suuri, mutta sieltä löytyi kaikki tarpeellinen. Lothar kertoi minulle ettei linnan harjoituskentän tarvinnut olla iso sillä yleensä sotilaiden harjoittelut tapahtuivat muualla. Harjoitusleirillä hän taisi sanoa. Tämä paikka oli vain taitojen hiomista varten tai sellaisille päiville kun oli todella tylsää.

"Kuulostaa aivan kuntosalilta", kommentoin vahingossa ääneen Lotharin sanoja joka katsoi minua hiukan hämmästyneenä. "Se on sellainen paikka Maassa, jossa ihmiset käyvät nostamassa puntteja ja kohottamassa kuntoaan", selitin hänelle.

"Kuulostaa todella typerältä ja vielä kaikenlisäksi ajan tuhlaamisesta", hän vastasi huvittuneesti naurahtaen. Hän kyllä oli oikeassa. Siltä se hiukan kuulosti.

"No niin. Jospa me nyt ensimmäisenä opettelisimme miekan perusalkeet. Kuinka pidellään oikein ja sitä ettet vain huido sillä ympäriinsä. Saatat satuttaa jotakuta jos heiluttelet miekkaa epämääräisesti", Lothar sanoi ja vilkaisi veljeään tuima katse silmissään. Aivan kuin näin olisi joskus tapahtunut. Volker vain hörähti ja nappasi yhden miekan telineestä.

"Miekkaa täytyy ajatella käden jatkeena", Volker aloitti selostuksensa ja heilutti kädessään olevaa teräasetta sulavasti puolelta toiselle. "Kun käytät sitä sinun täytyy muistaa että käytät koko kättäsi, etkä vain rannetta sitä liikuttaessasi. Miekan käyttöön tarvitset sulavia liikkeitä sekä voimaa", hän jatkoi piirtäen käsivarrellaan muutaman kahdeksikon ja kieputti miekkaa kädessään ennen kuin iski sen voimalla heinästä tehdyn nuken lävitse.

"Kuulostaa helpolta. Näyttää vaikealta", sanoin hiukan hermoillen.

"Opit kyllä", Lothar naurahti ja ojensi minulle yhtä miekkaa, jonka oli telineestä napannut. Katsoin sitä hiukan epäröiden, mutta otin siitä molemmin käsin kiinni. Miekka oli kuitenkin painavampi kuin olin odottanut ja se pamahti maata vasten vieden minut puoliksi mukanaan. Yritin nostaa sitä maasta, mutta tuloksetta. Taistelu miekan kanssa taisi olla hupaisaa veljesten mielestä, sillä heitä nauratti.

"Tuo näyttää kyllä liian isolta kokoosi verrattuna", Lothar sanoi pidätellen nauruaan. "Anteeksi, olen itse tottunut noihin painavampiin harjoittelumiekkoihin."

"Kenties hänen kannattaisi kokeilla jotain muuta asetta", ääni takaatani sanoi kannustavasti.

Lopetin yrittämisen saada miekan irti maasta ja käännyin katsomaan kuka tulija oli. Spencer asteli lähemmäs meitä ja alkoi sitten silmäillä muita aseita, joita harjoituskenttä tarjosi. Hän nappasi sitten seinältä jousen ja ojensi sitä minulle pieni hymy koreillen hänen huulillaan. Nyt vasta huomasin pienen hymykuopan oikealla puolella hänen kasvojaan.

"Jousi?" Lothar sanoi hämmästyneenä miestä katsoen. "Tuohonhan tarvitaan melkein yhtä paljon voimaa kuin tällaisen miekan pitelemiseen. Puhumattakaan sitten tarkkuudesta."
Spencer ei sanonut mitään tämän sanoihin. Ojensi vain jousta minulle, jonka otin käteeni. Sen jaksoin ainakin kantaa muitta mutkitta. Hän osoitti minulle suunnan, mistä löytäisin maalitaulun. Epäröimättä astelin sen luokse ja nappasin yhden nuolen kotelosta, joka oli asetettu paikalle josta kuului ampua.

Katsahdin miehiin, jotka katsoivat minua odottavasti ennen kuin asetin nuolen paikoilleen, nostin jousen ylös samalla jännittäen sen valmiusasentoon.