Genret ▬ Fantasia, seikkailu, jännitys, romantiikka
Ikäraja ▬ En suosittele alle 13-vuotiaille
Varoitukset ▬ Saattaa sisältää väkivaltaa, aseiden/teräaseiden käyttöä, verta sekä jotkin kohtaukset saattavat olla enemmän aikuisille soveliaampaa sisält...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Pannu tirisi hellalla ja porisevasta kattilasta kohosi kuumaa vesihöyryä. Pannulla olevat raaka-aineet olivat täyttäneet koko keittiön ihanalla tuoksullaan, joka kantautui keittiön ulkopuolellekin.
Keittiö ei ollut kovinkaan suuri, sillä siihen samaan kuului ruokailutila. Keskellä huonetta oli kivilaattainen saareke, joka erotti keittiön ja ruokailutilan toisistaan. Keittiön puolella oli jääkaappi, lavuaari, muutama työtaso sekä astianpesukone. Uuni ja hella oli asetettu kiinni saarekkeeseen. Kuten muukin osa talosta oli keittiökin väritykseltään tumma. Tosin enemmän kylläkin musta. Saarekkeen kivilaatta oli harmaan sävyinen ja sopi täydellisesti yhteen ruokapöydän ympärillä olevien kuuden tuolin kanssa.
"Mitäs ajattelit tänään valmistaa?" Kysymys pääsi suustani kun katsoin Jackin hääräämistä keittiössä. Hän oli hoitanut ruokapuolen täällä koko tämän ajan ja en voinut valehdella. Hän kyllä osasi kokata.
"Kasviksia, perunoita, pihviä... En sen erityisempää", hän hymähti vastaukseksi ja heitti jotain maustetta pannulle pihvien päälle.
"Voinko olla jotenkin avuksi?" Kysyin toisen kysymyksen suoristauten. Olin jo jonkin aikaa nojaillut saarekkeen toisella puolella pää asetettuna käsieni päälle Jackin touhuja katsellen. Aloin tuntemaan itseni turhaksi ja kaiken lisäksi vielä hiukan epäkohteliaaksi.
Jack pysäytti hetkeksi kaiken tekemisensä ja mietti asiaa hetken. Hän kävi jääkaapilla napaten syliinsä jotain. Sitten hän tuli luokseni laskien eteeni salaatin, kurkkua, tomaattia, fetajuustoa, veitsen, leikkuualustan sekä kulhon.
"Voit tehdä salaatin", hän sanoi siirtyen taas hellalla porisevien ruokiensa kimppuun.
Nappasin salaatin käteeni ja suuntasin lavuaarin luokse pesemään sen. Vaikka tehtäväni olikin vain salaatin teko niin en tahtonut tehdä sitä kuitenkaan väärin. Olin joutunut pienestä pitäen tähän hommaan kun salaatin teko oli niin yksinkertainen, että äiti oli aina uskaltanut antaa sen minun hoidettavakseni. Kuitenkin arvosteluja oli aina tullut. Leikkasin kuulemma kurkut väärän kokoisiksi tai tomaatit väärin.
"Tiesitkö sinä ettei Will ollut kertonut minulle sinun olevan hänen veljensä?" Kysyin aloittaessani silppomaan salaattia.
"En, mutta en ole pahastunutkaan siitä", hän tunnusti nostamatta katsettaan pannusta, jolla olevia pihvejä hän käänteli. "Ja asia ei ole tärkeä asia, että se täytyisi heti kertoa. Minä ja Will... Emme muutenkaan ole olleet kovinkaan läheisiä viime aikoina."
"Uskon että tuo aikaväli on aivan erilainen minun silmissäni", totesin kulmiani hiukan kohottaen.
"Pari sataa vuotta, joten kyllä se on", hän tunnusti naurahtaen.
"Mikä sai teidän välit hyytymään?" Kysyin uteliaan oloisena.
"Willillä on aina ollut omat syynsä asioihin joita hän on tehnyt ja yleensä hän ei niitä kerro. En kuitenkaan rupeaisi utelemaan häneltä syytä aivan kaikkiin päätöksiin jotka hän on elämänsä aikana tehnyt", Jack neuvoi minua lopettaen jälleen touhunsa hellan ääressä. "Will on vahva, mutta elää enemmän tunteidensa mukaan kuin järjen. Yritä sinä ole se järjen ääni hänen päässään. Hän on aina kuunnellut sinua niin hyvin."
