Genret ▬ Fantasia, seikkailu, jännitys, romantiikka
Ikäraja ▬ En suosittele alle 13-vuotiaille
Varoitukset ▬ Saattaa sisältää väkivaltaa, aseiden/teräaseiden käyttöä, verta sekä jotkin kohtaukset saattavat olla enemmän aikuisille soveliaampaa sisält...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Kuu loisti sinä yönä kirkkaana, kirkkaampana kuin aikaisemmin, mutta silti se ei vielä ollut täysi.
Vielä muutama päivä, ajatus hiipi nuoren naisen mieleen. Tuo vihertävän mustaan vartaloa myötäilevään pukuun pukeutunut nainen tarkkaili kuuta kiinnostus silmissään. Hän tiesi jonkin muuttuneen, mutta ei saanut vain mieleensä mikä se oli.
Ovi lennähti auki, mutta tuo liidunvalkean ihon omistava naisen hahmoon piiloutunut paholainen ei hätkähtänytkään tai siirtänyt katsettaan pois hänen koko huomionsa vieneestä kuusta.
"Kuningattareni", hengästynyt ääni kuului ovelta, joka pyysi saada naisen huomion siirtymään edes hetkeksi itseensä.
Hitaasti tuon kapea kasvoisen naisen myrkynvihreiden silmien katse siirtyi huoneeseen astuneeseen olentoon. Suureen mustaan koiraan, joka hengitti raskaasti ja hädin tuskin jaksoi pysyä pystyssä, mutta jalkojen aiheuttamasta tärinästä huolimatta pysyi vahvana johtajansa edessä.
"Mitä tahdot Logan?" Kylmällä äänellä lausuttu kysymys pääsi ulos naisen punaisiksi värjätyiltä huulilta.
"Hän on palannut", Logan vastasi pää painoksissa kuin kumarruksen osoituksena edessään seisovalle naiselle. "Athendora on palannut."
Kapeille huulille levisi voitonriemuinen hymy, kun hän kuuli uutisen, jonka Logan hengästyneenä sai sanotuksi. "Vai on prinsessamme palannut", ilkikurisesti sanotut sanat pääsivät ulos hänen suustaan tämän ottaessa ensimmäiset askeleensa pois ikkunan luota. "Taidan käydä toivottamassa hänet tervetulleeksi henkilökohtaisesti", hän jatkoi pysähtyen keskelle huonetta. "COLIN!"
Nimi jonka hän huusi kaikui hiljaisen linnan kylmien seinien lomassa. Pian hänen eteensä oli ilmestynyt tummahiuksinen nuorukainen, jonka silmät kiiluivat verenpunaisina.
"Valmista miehesi. Pääsette pienelle takaa-ajolle", hymy levisi hänen huulillaan, eikä se voinut olla tarttumatta nuorukaisen huulille kun hän myöntyi kuningattarensa pyyntöön.
***
Nopeat askeleet veivät sisarensa pettäneen Sapphiren alas portaita pimeään tyrmään, jonka ainoa valaistus oli yksi ainoa tulisoihtu. Kaltereiden takaa löytyi muutamia epäuskollisia ja uskollisuudesta kieltäytyneitä, jotka kavahtivat pimeyden voimien hallitsevan kävellessä heidän ohitseen.
Sapphire pysähtyi yhden sellin kohdalle, joka sijaitsi aivan perällä. Tyrmän pimeimmässä osassa. Valoa hän toi selliin itse luomallaan tulipallolla, joka leijaili hänen kasvojensa korkeudella. Likaisten kaltereiden toisella puolella makasi maassa selkä häneen päin olento, jonka valkea turkki oli saanut hiukan harmahtavan sävyn kaikesta siitä liasta, mitä tyrmässä oli.
"Mitä sinä haluat, paholainen?" Murahdus kuului kalterien toiselta puolelta ja olento nousi seisomaan jaloilleen kohdaten vangitsijansa. Valkealla sudella ei näkynyt kasvoilla hivenenkään kunnioitusta edessään seisovaa Sapphirea kohtaan, josta hän yritti olla pahastumatta.
"Tuo ei ollut kyllä kovinkaan kiltisti sanottu kuningattarellesi", Sapphire tuhahti, joka kylläkin kuulosti enemmänkin hiljaiselta naurahdukselta.
"Sinä et ole kuningattareni, etkä tule koskaan olemaankaan", susi murahti uudemman kerran nyt hiukan uhkaavampaan sävyyn.
"Voi Della, Della", Sapphire sanoi pettyneen oloisesti. Hän heilautti pienesti kättään avaten sellin oven, joka pamahti kovaäänisesti kaltereita vasten.
Karvat hiukan selässään nousten susi perääntyi ja näytti hampaansa kuin varoitukseksi ettei lähemmäs kannattanut tulla. Pimeyden voimille altistunut Sapphire ei kuitenkaan ottanut varoitusta kuuleviin korviinsa, sillä hän tiesi ettei susi häntä purisi, vaikka kuinka tekisi mieli. Hitaasti hänen kätensä kosketti suden likaista, hiukan karkeaa turkkia.
"Kiitos kun olet yhteistyöhaluinen", hän hymähti Dellalle voitonriemuisesti. Sapphire vetäytyi pois tämän luota ja asteli ulos sellistä sulkien oven perässään.
Sellin ulkopuolella odotti roteva nuorukainen, jonka kasvoilla näkyi uteliaisuus kuningattarensa aikeita kohtaan.
"Oletan että miehesi ovat valmiita", kuningatar lausahti astellen nuorukaisen ohitse, joka lähti seuraamaan häntä.
"Kyllä valtiattareni", tämä myöntyi naisen sanoihin. "Mitä tahdot meidän noutavan?"
"Eräs vanki on päässyt karkuun ja suuntaa kohti valkoista linnaa", Sapphire kertoi kylmän tyynesti. "Tehkää selväksi kaikille etten minä laske leikkiä minkään suhteen."
Tumman hiuspehkon omistava nuorukainen nyökkäsi vain vastaukseksi ja hetkessä oli poissa. Sapphiren katse kohdistui pieneen ikkunaa muistuttavaan rakoon vankityrmän seinässä. Kuu paistoi edelleen kirkkaana ja voimallisena. Sitä se ei ollut tehnyt viikkoon. Viikon verran aurinko, kuu sekä tähdet olivat surreet valkoisen linnan kuningattaren menetystä, mutta nyt ne olivat jälleen iloisia ja tanssivat taivaalla kuten olivat ennen nuoren kuningattaren kuolemaa. Nyt ne vain iloitsivat toisen hallitsijan paluuta.
