We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Prologi

// Tässä olisi nyt sitten uuden ficcini prologi :) Toivon todella, että tulette tykkäämään tästä, sillä voin sanoa, että juonen kannalta on odotettavissa monia lukuja. Päästän teidät kuitenkin heti tämän prologin kimppuun, kertokaa ihmeessä miltä tämä vaikuttaa ensivaikutelmansa perusteella. Ensimmäinen kunnon luku saattaa ilmestyä jo tänään, jos saan sen valmiiksi ;)

Louisin näkökulma

Istuin paikoillani ruokapöydässä ja katselin kuinka palvelijat keräsivät likaisia astioita pöydästä. Normaalisti olisin jo tässä vaiheessa matkalla huoneeseeni, mutta nyt isäni oli pyytänyt minua odottamaan, jotta voisimme jutella kahden kesken, kun pöytä olisi puhdistettu. En mielelläni olisi halunnut istua tässä juuri nyt sillä tahdoin vain olla omassa rauhassani, koska olin menettänyt äitini vasta muutamaa päivää aiemmin. Hän oli menehtynyt pitkä aikaiseen sairauteen, jota lääkärit eivät olleet osanneet parantaa ja ei ollut edes varmuutta siihen mihin äitini oli kuollut. Oli vain tieto siitä, että hän ei olisi enää täällä ja hautajaiset olisi määrä järjestää mahdollisimman pian ja minusta tuntuu siltä, että isäni haluaa puhua juurikin niistä kanssani.

Kun palvelijat olivat saaneet pöydän puhtaaksi ja ruokasalin suuri ovi oli suljettu, käänsin vihdoin katseeni isääni, joka istui pöydän toisella puolella. Katsoimme hetken aikaa hiljaisuuden vallitessa toisiamme silmiin, kunnes käänsin oman katseeni pöydän pintaa kohti. Inhosin tällaisia tilanteita ja tahdoin tästä vain nopeasti pois, jotta voisin suunnata kulkuni huonettani kohden.

"Louis, olen suunnitellut äitisi tulevia hautajaisia ja olen päättänyt, että ne pidetään viikon päästä lauantaina." isäni sanoi, jolloin nostin katseeni häntä kohden.

Olinhan minä tiennyt, että hautaiset järjestettäisiin pian, mutta jo lauantaina. Tänään oli maanantai, joten siihen ei olisi kuin viisi päivää aikaa. Miten isäni aikoo muka saada kaiken siihen mennessä valmiiksi?

"Miten aiot saada kaiken siihen mennessä valmiiksi?" kysyin ja katsoin isääni suoraan hänen sinisiin silmiinsä, jotka olin perinyt myös itselleni häneltä.

"Olen jo tiedustellut kylässä asuvilta ihmisiltä apua ja sitä on saatavilla, valmistelut on aloitettu jo kolme päivää sitten." isäni vastasi.

Kolme päivää sitten? Eihän äitini kuolemasta ole kuin vasta neljä päivää ja isäni on jo alkanut järjestelemään hautajaisia tuolloin. En ole itse ollut kovinkaan innostunut hautajaisten järjestelyistä, mutta olisi isäni sentään voinut ilmoittaa minulle tästä jo aiemmin. Äitini on aina ollut tärkein ihminen minulle maailmassa ja olisi todellakin ollut mukavaa saada tällaiset asiat tietooni heti.

"Olet aloittanut valmistelut kolme päivää sitten ja et ole kertonut siitä minulle aiemmin, etkö ollenkaan ajatellut, että voisin olla mahdollisesti kiinnostunut tällaisista asioista?" kysyin korottaen ääntäni ja nousin samalla ylös tuoliltani tuijottaen suoraa isääni silmiin.

"Louis, sinä et korota ääntäsi missään tilanteessa minulle. Olen isäsi, mutta myös kuninkaasi, joten odotan sinulta arvostusta minua kohtaan." isäni sanoi varsin maltillisella äänellä, vaikka hänen ilmeensä viestikin tällä hetkellä jotakin muuta.

Istahdin takaisin alas tuolilleni ja ristin käteni rintaani vasten. Käänsin katseeni pois isästäni ja tuijotin salin toisella puolella olevaa ikkunaa, jota reunustivat maahan asti ylettyvät punaiset samentti verhot.

"En ole puhunut asiasta sinulle, sillä et ole osoittanut kiinnostustasi kovinkaan paljoa mihinkään muutamaan päivään. Olet vain ollut huoneessasi ja on ollut ihme, että olet tullut edes syömään kanssani kerran päivässä." isäni sanoi.

"Tiedän, että äitisi kuolema oli sinulle raskasta ja sitä se oli minullekin, olemme menettäneet tärkeän ihmisen elämässämme. Mutta meidän on jatkettava siitä huolimatta elämäämme, emme voi jättää maatamme johtamatta vain tämän takia. Sinun on aika ryhdistäytyä ja olenkin sopinut sinulle huomenna tapaamisen Stylesin perheen omistamaan suutarin liikkeeseen. Menet sinne puolenpäivän aikaan ja sovit heidän kanssaan millaiset juhlakengät tarvitset lauantaita varten." isäni jatkoi.

Siirsin katseeni takaisin isääni kohden ja nyökkäsin hänelle vain vastaukseksi, sillä en jaksa alkaa puhumaan asiasta hänen kanssaan. Jos se tekee hänet tyytyväiseksi, että menen käymään kylässä niin olkoon sitten niin. Menen käymään siellä, vaikka asia ei kiinnostakaan minua suuresti. Teen tämän äitini vuoksi ja sen takia, että haluan näyttää hyvältä hänen hautajaisissaan.

"Voinko nyt mennä?" kysyin ja nousin jo valmiiksi ylös tuoliltani, jotta voisin lähteä heti, kun saan siihen luvan.

Isäni nyökkäsi minulle, jonka jälkeen lähdin kävelemään kohti ruokasalin ovia. Nyt haluaisin vain mennä huoneeseeni ja käydä pitkässä kuumassa kylvyssä. Minun pitääkin siis etsiä Liam käsiini, jotta hän voi valmistaa minulle kylvyn, jonka jälkeen olenkin valmis menemään nukkumaan. Tai, jos saan edes unta, sillä muutamina öinä se on ollut lähes mahdotonta.