We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 13

// Tässä olisi uusi luku luettavaksi teille ihanuuksille :) Tän piti ilmestyä jo aiemmin, mutta en ole kunnolla ehtinyt kirjoittelemaan. Ja syy sille on, että aloitin työssäoppimisen eilen ja sen kanssa on ollut kaikenlaisia juttuja tehtävänä. Ja kaiken lisäksi tämän työssäoppimispaikan myötä tuun muuttamaan, joten senkin takia kirjoittelussa voi kestää. Tavaroiden tuominen Lahdesta Vantaalle tulee viemään multa aikaa, mutta parhaani mukaan koitan kirjoitella aina, kun on aikaa :) Mutta eiköhän tilanne parane kirjoittamisen kannalta muutamassa viikossa, kun pääsen tuon työssäoppimisen rytmiin tottumaan. Mutta päästän teidät nyt lukemaan tämän luvun ja kertokaa toki mielipiteenne, viime luvun kommentit oli mitä ihanimpia ;) <3

Harryn näkökulma

Mitä helvettiä Louis oikein sanoi juuri äsken. Minäkö muka haluaisin kouluttautua sotilaaksi, en todellakaan halua. En ole koskaan edes koskenutkaan miekkaan, joten miten minusta voisi muka tulla sotilas koskaan. Ja en muutenkaan halua mitään sellaista, en halua joutua vastuuseen kenenkään kuolemasta. Ei minusta saisi sotilasta tekemälläkään.

Olisin halunnut tällä hetkellä vajota vain maan syvyyksiin, mutta tiesin sen olevan mahdotonta. Kuningas oli jo nähnyt minut ja tästä tilanteesta ei olisi mahdollisuutta paeta, vaikka kuinka sitä haluaisin. Täytyisi vain toivoa, että tästä tilanteesta selvittäisiin ehjin nahoin.

"Jos asia on kerta niin, sitten hän voi hyvinkin tulla pois sänkysi alta." kuulin kuninkaan sanovan.

Tässä sitä nyt sitten mentiin. Aloin hivuttautumaan hitaasti pois sängyn alta ja valmistauduin näkemään edessäni tämän maan kuninkaan. Toivon erittäin hartaasti, että hän suhtautuisi tähän tilanteeseen hyvin. Mutta Louisin aiemmat puheet isästään eivät oikein luoneet turvallisuuden tunnetta tähän tilanteeseen.

Kun olin päässyt pois sängyn alta suuntasin katseeni heti Louisia kohden, joka katsoi puolestaan minua vaitonaisena. Aloin nousemaan hitaasti jaloilleni ja, kun olin päässyt seisomaan siirsin viimein katseeni kuningasta kohden. Koitin etsiä hänen kasvoiltaan pienintäkin vihjettä siitä mitä mieltä hän oli tästä tilanteesta, mutta huomasin pian sen olevan mahdotonta. Hän vain katsoi minua ilmeellä, josta oli vaikea tulkita mitään tunnetilaa.

"Ole hyvä ja kerro kuka olet." kuningas sanoi hetken päästä, pitäen sinisten silmiensä katseen kokoajan minussa.

"Olen Harry, Harry Styles. Teidän korkeutenne." vastasin ja kumarsin pikaisesti, sillä en halunnut pahentaa tilannetta ollenkaan sillä, että käyttäytyisin epäkohteliaasti. Vaikka Louis ei odottanutkaan tällaisia eleitä minulta niin uskon suuresti, että hänen isänsä oli eri maata sen asian suhteen.

"Vai, että Styles. Olet suutarinpoika, jos en kovinkaan väärässä ole." kuningas sanoi.

Nyökkäsin pienesti, sillä minusta tuntui siltä, että, jos alkaisin nyt puhumaan ei siitä tulisi yhtään mitään. Sen verran painostava tämä tilanne oli, että en saisi varmasti mitään järkevää suustani ulos. Alkaisin vain änkyttämään jotakin typerää, joka ei missään nimessä ainakaan veisi tätä tilannetta parempaan suuntaan.

"En olisi koskaan uskovani kuulevan, että sinunlaisesi olisi kiinnostunut kouluttautumaan sotilaaksi. Mutta, jos kerran asia on niin kuin poikani juuri sanoi toivotan sinut tervetulleeksi ensi lauantaina pidettävään sotilaiden harjoitukseen. Jos selviydyt siitä hyvin, voimme miettiä sinun ottamista palvelukseemme." kuningas sanoi erittäin neutraalilla äänellä, jolloin hänen tunnetilansa oli mahdotonta selvittää.

Vilkaisin Louisia yllättyneenä, kun kuulin hänen isänsä sanat. Siitä tavasta millä Louis juuri katsoi isäänsä näki, että hän ei olisi uskonut kuulevansa noita sanoja. En kyllä minäkään voisi niitä uskoa sen perusteella, mitä olin hetki sitten saanut kuulla Louisilta hänen isästään. Mutta kai se oli nyt sitten uskottava, kun kuulin ne itse kuninkaan suusta.