We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 18

// Tässä olisi uusi luku teille ihanuuksille luettavaksi :) Mulla on tähän tällä hetkellä niin kova inspis, että tekisi mieli kirjoittaa kokoajan :D Joten voin luvata teille, että aikavarmasti saatte joka arkipäivä uuden luvun. Viikonlopuista en ole niin varma, koska silloin on yleensä aina paljon muuta tekemistä. Mutta nauttikaa tästä luvusta ja kiitos muuten edellisen luvun kommenteista, ne oli Super ihania! :3

Louisin näkökulma

Istuin paikollani tuolilla, kun linnamme lääkäri Mary tutki kättäni. Hän oli päättänyt katsoa minun vammaani ensimmäisenä, sillä kuulemma se oli paljon vakavampi kuin Harryn nilkka. Olin tietenkin itse pyytänyt häntä katsomaan Harrya ensiksi, mutta en ollut saanut tahtoani läpi ja nyt istuin tässä paikollani, kun Harry puolestaan makasi huoneen toisessa päädyssä olevalla vuoteella.

"Pärjäättekö sen aikaa, että käyn hakemassa miekkanne pois pihalta?" Liam kysyi.

"Pärjäämme." vastasin ja siirsin katseeni Harryyn, joka tyytyi vain nyökkäämään.

"Tulen kohta takaisin." Liam sanoi ja lähti sitten astelemaan kohti huoneen ovea.

Olin kokonaan unohtanut, että miekkamme olivat jääneet siinä kaikessa tohinassa pihalle, mutta onneksi Liam oli muistanut ne. Ei ole mikään pahain idea antaa niiden olla pitkin pihaa, jottei kukaan muu onnistu telomaan itseään niihin.

"Minun on ommeltava tämä haava kiinni, jotta se parantuu nopeammin." Mary sanoi ja laski samalla käteni tuolin käsinojalle.

Seurasin katseellani kuinka Mary nousi viereiseltä tuolilta ylös ja lähti hakemaan tarvikkeita, joita hän tulisi tarvitsemaan käteni haavan ompeluun. En ollut koskaan ennen saanut mitään haavaa, joka olisi pitänyt ommella umpeen, joten oli kai ihan suotavaa, että asia jännitti minua jonkin verran. En tiennyt yhtään miten paljon kipua toimenpide aiheuttaisi, mutta aikoisin kestää sen kuin mies. En halua olla heikko Harryn silmien edessä.

"Suosittelen, että katsot muualle, kun ompelen haavan umpeen. Tämä ei ole mikään kivuton toimenpide, joten muualle katsominen voi vähentää edes hieman kipuasi. Sinun on pidettävä kätesi aivan paikoillaan, jotta saamme hoidettua tämän mahdollisimman nopeasti." Mary kertoi ja asetteli sitten tarvikkeita vieressämme olevan pöydän päälle.

Katsoin kuinka Mary nappasi käteensä neulan ja jonkinnäköistä lankaa, jolla hän aikoisi ommella haavan umpeen. Muutamat kylmät väreet kulkivat kehoni lävitse, kun katsoin neulaa. Tuoko aiottaisiin pistää usean kerran ihoni lävitse? Voin jo sanoa, että tämä ei tule olemaan mikään mukavin asia, jonka olen joutunut kokemaan.

Käänsin katseeni Harrya kohden, kun Mary tarttui kiinni käteeni aloittaakseen toimenpiteen. Tunsin kuinka neula pistettiin ensimmäisen kerran ihoni lävitse ja tunne oli mitä epämukavin. Etenkin, kun neulan jälkeen lanka seurasi samaa reittiä ihoni lävitse. Katsoin Harrya ja huomasin hänen vihreiden silmiensä katseen minussa. Kasvoillaan hänellä oli kannustava ja lempeä hymy. Pieni hymy ilmestyi myös omille kasvoilleni, mutta se pyyhkiytyi nopeasti pois, kun tunsin neulan lävistävän ihoni uudelleen. Minun pitäisi vain kestää tämä, en voisi muutakaan.

-

Haava oltiin saatua hetki sitten ommeltua kiinni ja Mary kääri käteni ympärille parhaimmillaan sidettä.

"Haluan, että tulet käymään joka päivä luonani, jotta voin seurata kätesi parantumista. En halua ottaa mitään riskiä sen kanssa, että haava tulehtuu." Mary sanoi, kun oli saanut käärittyä käteni ympärille siteen.

Nyökkäsin hänellä ja katsoin sitten kättäni, joka oli nyt valkean siteen peitossa. Onneksi pahin vaihe oli jo takana päin ja voin sanoa, että toivon todellakin etten joudu enää koskaan kokemaan samaa.