We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 8

// Tässä olisi uusi luku luettavaksi teille ihanuuksille :) Ja hei muuten kiitos todella paljon kommenteista, joita laitoitte viime lukuun <3 Ne oli aivan ihania ja sai mut hymyilemään, suurkiitos siis teille kaikille, jotka luette tätä ja jaksatte kommentoida. Tästä luvusta ei tullut nyt niin pitkä kuin yleensä, mutta seuraavassa luvussa pituutta on sen voin luvata ;) Sillä siinä tulee tapahtumaan asioita, jotka aluksi suunnittelin tähän lukuun, mutta päädyin kuitenkin kirjoittamaan ne vasta seuraavaan lukuun. Mitä luultavimmin uusi luku ilmestyy huomenna, joten nähdään sen parissa sitten :) <3

Harryn näkökulma

Järjestelin työkaluja paikoilleen, sillä olin luvannut tehdä sen tänään ennen kuin lähtisin minnekään. Minun pitäisi vain toivoa, että Louis ei saapuisi juuri nyt paikalle, sillä en viitsisi jättää tätä kesken. Mielummin hoidan tämän kerralla loppuun, kun kerta menin aloittamaan tämän.

Vaikka autoinkin isääni mielellään töissä niin tavaroiden järjestäminen paikoilleen ei ollut mitään lempipuuhiani, sillä työkalumme sattuivat aina olemaan ties missä. Emme olleet kovinkaan järjestelmällisiä ja sen kyllä huomasi, pitäisi kyllä parantaa tapoja sen asian kanssa. Näin ollen en joutuisi tekemään tätä vähänväliä, kun huomaisimme, että kaikki tavarat ovat väärillä paikoilla ja pitkin pöytiä.

"Oletko kohta valmis?" kuulin isäni kysyvän.

Käänsin katseeni sivulle ja huomasin isäni, joka oli juuri kävelemässä alas portaita pitkin, jotka johtivat tähän työtilaan. Asuimme liikkeen yläkerrassa, joten työmatka ei todellakaan ollut pitkä, mutta ei talomme ollut suurikaan tästä johtuen. Meillä oli ylhäällä vain nukkumapaikat, pieni keittiö ja melkein sitäkin pienempi kylpyhuone.

"Kohta." vastasin ja käänsin katseeni takaisin eteen päin, jotta saisin jatkettua tavaroiden järjestelyä. Mitä nopeammin olisin valmis, niin sitä nopeammin saisin hoidettua työni tältä päivältä. Isäni oli ollut sen verran mukava, että oli antanut minulle koko päivän vapaata, kun kerroin hänelle, että menen viettämään aikaani maamme prinssin kanssa.

Laitoin juuri parhaimmillani naulalaatikoita paikoilleen hyllyyn, kun kuulin ovemme yllä olevan kellon kilinän. Näemmä tänne saapui asiakas. Vilkaisin nopeasti isääni, joka lähti kävelemään pois työtilastamme kohti toisella puolella sijaitsevaa tiskiä, jonka luona vastaanotimme asiakkaat.

Kuulin kuinka isäni jutteli asiakkaamme kanssa, mutta en saanut sanoista selvää ja muutenkaan minua ei kiinnostanut juuri nyt kuunnella mistä he oikein puhuisivat. Kuitenkin ne olisivat joitakin perus työasioita.

"Harry, tulisitko tänne." kuulin yllättäen isäni kutsuvan minua.

Kohotin toista kulmaani yllättyneenä ja jätin tavaroidenjärjestelyn kesken ja lähdin kulkemaan kohti oviaukkoa, josta pääsisin sinne missä isäni oli parhaimmillaan asiakkaan kanssa.

"Mitä nyt?" kysyin ennen kuin pääsin edes kunnolla oviaukon luokse. Näin vain isäni sillä hetkellä, enkä hänen seurassaan olevaa henkilöä.

"Sinulle on vieras." isäni sanoi hymyillen ja viittoi kädellään kohti henkilöä, joka seisoi parhaimmillaan vanhan puisentiskimme takana.

Vasta silloin näin kuka tämä henkilö oli ja kasvoilleni ilmestyi pieni hymy, kun näin Louisin. Hän siis oli todella tullut hakemaan minua. Voin myöntää, että olin ehtinyt epäilemään kyseistä asiaa eilen illalla, koska minähän olin vain tavallinen työläinen, kun Louis puolestaan oli kuninkaallinen.

"Hei Harry, oletko valmis lähtemään?" Louis kysyi ja katsoi minua hymy kasvoillaan.

Käänsin katseeni isääni, sillä halusin varmistaa, että lähtöni sopi hänelle. En ollut saanut nimittäin järjestettyä kaikkia tavaroita vielä paikoilleen ja en ollut varma siitä pitäisikö minun hoitaa se homma ensiksi loppuun ennen kuin lähtisin mihinkään.

Isäni nyökkäsi minulle ja lähti sitten itse kohti työtilaamme, voisin siis hoitaa järjestelyn loppuun illemmalla. Näin ollen voisin lähteä heti Louisin mukaan.

"Olen valmis, mutta mihin olemme oikein menossa?" vastasin ja loin kysyvän katseen kohti Louisia.

"Näet sen kohta." Louis vastasi ja katsahti minua virne naamallaan, jonka jälkeen hän asteli ovea kohden ja jäi odottamaan minua sen luokse.

Nyökkäsin vain ja kävelin sitten sen jälkeen Louisin luokse. Anoin hänen mennä aluksi ulos ovesta, jonka jälkeen tulin itse perässä. Odotin innolla sitä minne oikein olisimme menossa, vaikka en tuntenutkaan Louisia vielä kunnolla osasin päätellä, että menisimme johonkin mukavaan paikkaan.

-

Istuin Louisin valkean hevosen selässä ja katsoin kuinka hän parhaimmillaan asioi pienen leipäpuodin luona. Hän oli välttämättä halunnut minun pysyvän täällä, kun hän hoitaisi asioinnin. Tämä kuulemma liittyi jollakin tapaa siihen mitä Louis oli suunnitellut täksi päiväksi ja minulla ei todellakaan ole mitään aavistusta siitä, miten leivän ostaminen voi olla osa hänen suunnitelmiaan.

Huomasin, että Louis lähti kävelemään tänne päin mukanaan paperinen pussi. En siis vielä pääsisi näkemään mitä hän oikein oli ostanut, mutta eipä leipäpuodin valikoima kovin suuri ole.

"Ottaisitko tämän?" Louis kysyi ja ojensi pussia minulle.

Nyökkäsin hänelle ja nappasin pussin itselleni, jonka jälkeen Louis pääsi helpommin nousemaa hevosen kyytiin, kun hänellä ei ollut mitään ylimääräistä käsissään. Kun Louis oli päässyt hevosen selkään kiedoin käteni hänen ympärilleen, tämä oli ehdottomasti parhain tapa pysyä varmasti hevosen selässä. En kuitenkaan ole ratsastanut moneen vuoteen, joten parempi varmistaa kyydissä pysyminen kuin koittaa pidellä kiinni satulasta kuin olin aluksi tehnyt. Onneksi Louis oli kuitenkin sanonut silloin, että voisin ihan hyvin pitää hänestä kiinni.

"Haluaisitko jo nyt kertoa minne olemme menossa?" kysyin, kun Louis laittoi hevosen liikkeelle.

"En, saat odottaa vielä hetken aikaa." Louis vastasi ja vilkaisi minua nopeasti olkansa ylitse.

"Hyvä on sitten, kunhan vain pidät katseesi edessä. En ole enää niin varma ratsastaja, että uskallan edetä askeltakaan, jos sinä et pidä katsettasi edessä päin." vastasin.

"Selvä. Pidän huolen siitä, että tunnet olosi turvalliseksi." Louis vastasi ja keveä naurahdus tuli ulos hänen suustaan.

"Aiot siis toimia rohkeana ritarinani?" kysyin ja naurahdin itsekin.

"Jos tilanne vaatii, niin kyllä." Louis sanoi ja pystyin kertomaan, että hänen kasvoillaan oli varmasti hymy sillä hetkellä.

Tämän jälkeen yllemme laskeutui hiljaisuus, joka ei ollut ollenkaan kiusallinen vaan oikeastaan varsin mukava. Ei aina tarvitsisi puhua tai keksiä puheenaiheita väkisin, välillä on ihan hyvä olla vain hiljaa.

Siirsin katseeni sivummalle ja näin kuinka kuljimme kylästä hieman syrjemmälle. Emme kuitenkaan menneet sinne suuntaan missä sijaitse se niitty, jonka luona olimme tavanneet muutama päivä sitten. Olimme menossa vastakkaiseen suuntaan ja en ollut koskaan itse käynyt täällä suunnassa, joten odotin mielenkiinnolla minne oikein menisimme.

Kun olimme päässeet kylästä vähän kauemmas saavuimme erään ruohikkoisen aukean luokse, jonne suuntaan Louis laittoi hevosensa kulkemaan. Kuljimme hetken aikaa edelleen hiljaisuuden vallitessa eteen päin, kunnes näin viimein edessä päin pienen lammen.

"Nyt taidat jo tietää minne olemme menossa?" Louis kysyi, mutta ei kääntänyt katsettaan minua kohden puhuessaan. Hän näemmä oppi nopeasti sen, että pitäisi katseensa edessä päin.

"Taidan arvata, en olisi kyllä uskonut, että tulemme tällaiseen paikkaan. Ensiksi käyt ostamassa leipää ja sitten tuot minut tänne." vastasin.

"En ostanut leipää, vaan pullaa." Louis sanoi ja pystyin kertomaan hänen äänensävystään, että hänellä oli virne naamallaan.

"No, ne ovat melkein sama asia." vastasin hymyillen ja pyöräytin silmiäni.