We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 12

// Hei vaan, tässä olisi taas uusi luku luettavaksi teille ihanuuksille. Toivottavasti tykkäätte tästä, sillä tämä kirjoittaminen oli erittäin hauskaa puuhaa itselleni ;)

Louisin näkökulma

Katsoin viereisessä nojatuolissa istuvaa Harrya, joka odotti minun alkavan kertoa perheestäni hänelle. Vaikka aihe ei ollutkaan minulle se helpoin niin halusin silti kertoa Harrylle perheestäni, sillä hänkin oli tehnyt samoin. Vaikka Harry varmasti tiesikin joitakin asioita perheestäni, niin halusin kertoa asioista itse hänelle. Olen täysin varma siitä, että kyläläisten keskuudessa kulkee puheita perheestäni, ainakin oletan äitini kohtalon olevan erittäin selvä kaikille.

"Uskon, että tiedät ainakin joitakin asioita jo valmiiksi perheestäni." sanoin ja loin kysyvän katseen Harrya kohden.

Harry nyökkäsi minulle vastaukseksi, mutta ei sanonut mitään ääneen. Sen sijaan hän vain katsoi minua vihreillä silmillään ja odotti minun jatkavan puhumista. Selvästikin hän oli erittäin hyvä kuuntelija.

"Kuten varmaan tiedätkin niin en ole perheeni ainut lapsi vaan minulla on sisko Lottie, jonka kanssa minulla on muutaman vuoden ikäero. Olemme aina olleet toisillemme todella läheisiä ja olen valmis tekemään mitä vain sen eteen, että hän on onnellinen." sanoin hymyillen. Lottie todellakin oli minulle tärkeä, enkä koskaan voisi sallia kenenkään satuttavan häntä millään tavoin.

"Sekä perheeseeni kuuluu tietenkin isäni, joka toimii kuninkaana, kuten sinä varmastikin tiedät. Välimme eivät ole aina olleet kovinkaan läheisiä, vaikka hän onkin minulle tärkeä. Meillä vain sattuu olemaan usein eri näkemykset asioista, jonka takia olemme vähän väliä riidoissa. Mutta olemme onnistuneet sopimaan ne ainakin tähän mennessä yleensä nopeasti." sanoin ja jätin mainitsemasta tiettyjä asioita. En halua, että Harry joutuu kuuntelemaan kuinka valittaisin hänelle minun ja isäni riidoista, etenkin tästä viimeisimmästä.

Suuntasin katseeni hetkeksi aikaa pois Harrysta ja vedin syvään henkeä, sillä valmistauduin kertomaan hänelle seuraavaksi äidistäni. Vaikka koko kylä varmasti tiesikin asiasta tahdoin kertoa Harrylle enemmän äidistäni ja siitä millainen suhteemme on ollut. Koska Harrykin kertoi minulle omasta äidistään olisin velvollinen tekemään samoin.

"Ja sitten on vielä eräs henkilö, joka on minulle ehdottomasti yksi rakkaimmista ihmisistä koko maailmassa." sanoin ja käänsin katseeni takaisin Harrya kohden.

"Äitini on aina ollut minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni ja uskoin aina, että saisin viettää vielä useita vuosia hänen seurassaan ja kuulla hänen viisaita sanojaan asioista, jotka kaivertavat mieltäni. Hän oli tukenani ja tiesin aina voivani kääntyä hänen puoleen oli tilanne sitten millainen tahansa, sillä tiesin ettei hän koskaan alkaisi arvostelemaan minua. Mutta sitten yllättäen hän sairastui vakavasti ja siitä alkoi suuri taistelu hänen elämästään, mitä ei kuitenkaan pystytty pelastamaan sillä kukaan lääkereistä ei koskaan saanut selville mikä sairaus oli äitiini iskenyt." kerroin ja puheeni hiljeni vähiten loppua kohden, jolloin en ollut edes varma siitä oliko Harry kuullut viimeisiä sanojani.

Pidättelin kyyneleitä sisälläni sillä en todellakaan voisi alkaa itkemään tässä Harryn edessä, minun pitäisi näyttää olevani vahva. Olin vuodattanut kyyneleitä jo aivan tarpeeksi, joten en missään nimessä alkaisi vollottamaan nyt.

"Huomaan, että välität perheestäsi paljon ja se on ihailtava piirre." Harry sanoi ja kosketti samalla käsivarttani kädellään.

Siirsin katseeni Harrya kohden ja huomasin lempeän hymyn hänen kasvoillaan, kun hän katsoi minua vihertävillä silmillään. Voin vannoa, että en ole kohdannut ikinä noin kauniita silmiä...