We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 17

// Hei te ihanuudet siellä! :)

Tässä olisi uusi luku. Voin mainita heti alkuun, että tässä sattuu ja tapahtuu asioita, joten ei pitäisi olla kovinkaan tylsä luku ;) Odotan mielenkiinnolla, mitä mieltä olette näistä tapahtumista, joten muistakaa kommentoida mielipiteitänne. Niitä on nimittäin aina yhtä mukava lukea :3

Harryn näkökulma

"En minä pysty tähän." sanoin ja katsoin itseäni Louisin huoneen peilistä.

Tänään oli lauantai ja oli aika todistaa Louisin isälle, että osaisin miekkailla. Olimme harjoitelleet ahkerasti muutaman päivän ajan ja olin oppinut perusteet jollakin tapaa, mutta ei minua todellakaan voi kehua erityisen hyväksi. Haluaisin vain niin kadota täältä, jotta minun ei tarvitse esittäytyä ihmisten edessä miekka kädessäni.

"Hyvin se menee, teet vain parhaasi." Louis sanoi ja paranteli samalla ylläni olevaa haarniskaa, jotta se olisi oikealla tavalla päälläni.

"Tiedät itsekin, että isäsi ei tule uskomaan meitä sen jälkeen, kun hän näkee kuinka surkea olen." vastasin ja vilkaisin Louisia peilin kautta.

Louis ei sanonut mitään vaan hän tarttui kiinni kädestäni ja käänsi minut niin, että olin kasvokkain hänen kanssaan. Hetken aikaa hän vain katsoi minua hymy kasvoillaan, kunnes hän suuteli minua kevyesti huulille.

"Minä luotan sinuun, pärjäät hyvin." Louis sanoi hymyillen.

Hymy ilmestyi väkisin myös omille huulilleni, kun katsoin Louisia ja hänen täydellisen sinisiä silmiään. Voisin olla tässä vaikka ikuisuuden, mutta se ei valitettavasti ollut mahdollista. Meillä olisi hieman yli tunti aikaa, jonka jälkeen meidän pitäisi olla jo linnan pihalla.

"Kiitos." vastasin hymyillen ja suutelin sen jälkeen vuorostani Louisia.

Olin niin onnellinen siitä, että minun ei pitänyt enää pitää tunteita sisälläni, vaikka pidimmekin ne edelleen salassa muilta. Tämä oli meidän kahden välinen salaisuus ja sellaisena se tulisi myös pysymään.

"Mennään vielä harjoittelemaan, kun meillä on vielä aikaa." Louis sanoi ja irrotti samalla otteensa käsistäni.

Nyökkäsin ja tartuin samalla miekkaan, jonka olin aiemmin laskenut läheisen lipaston päälle. Huomasin Louisin myös ottaneen oman miekkansa, jonka jälkeen lähdimme kävelemään ulos hänen huoneestaan.

-

"Tämä on hyvä paikka." Louis sanoi ja pysähtyi paikoilleen hiekkaiselle maaperälle linnan kulman viereen.

Olimme hetken aikaa joutuneet etsimään paikkaa, jossa voisimme harjoitella. Linnan ympärillä pyöri niin paljon ihmisiä, että oli vaikeaa löytää rauhallista paikkaa. Onneksi sellainen kuitenkin löytyi ja pääsisin vielä kerran hiomaan taitojani ennen edessäni olevaa koetusta.

"Teemmekö samalla tavalla kuin viimeksi?" kysyin ja katsoin Louisia, joka oli minusta muutamien metrien päässä.

"Tehdään vain." Louis vastasi.

Nyökkäsin ja kohotin sen jälkeen miekkaani hieman korkeammalle, sillä siitä ei olisi mitään hyötyä siinä vaiheessa, kun se melkein laahaisi maata pitkin. Katsahdin sen jälkeen Louisia kohden ja huomasin hänen olevan myös valmiina, jolloin kumpikin meistä nyökkäsi merkiksi siitä, että olisimme valmiit.

Seuraavassa hetkessä miekkamme jo kolahtivat toisiaan vasten ja huomasin heti kuinka jäin alta vastaavaksi. Louis pystyi hyökkäämään minua kohden helposti, jolloin kaikki keskittymiseni meni puolustamiseen. En saanut edes tilaisuutta miettiä vastahyökkäystä, kun minulla oli töitä pitää Louisin miekka kaukana itsestäni. Louisilla oli tietenkin enemmän kokemusta miekkailusta kuin minulla, mutta huomasi liikkeistäni sentään sen, että olin kehittynyt muutamassa päivässä edes jonkin verran. Ainakin osasin puolustaa itseäni ja tehdä muutamia yksinkertaisia hyökkäyksiä, kun vain saisin niihin tilaisuuden.