We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 14

// Heiiii!!! :D <3 Tässä olisi uusi luku teille ihanuuksille luettavaksi, toivottavasti tykkäätte ;) En oo aiemmin ehtinyt tätä kirjoittelemaan, kun oon ollut nyt viime päivinä kipeenä, mutta nyt oli pakko tulla kirjoittamaan. En jaksanut enää vain makoilla sängynpohjalla :'D Ja onhan tänään Harryn synttärit, niin tää on nyt vähän sen kunniaksi kirjoitettu ;) Kommentoikaa toki mitä mieltä olette, koska teidän kommentit on asia, jota mä todella rakastan. Olette ihania! :3 <3

Harryn näkökulma

"Ei tästä tule mitään." sanoin ja tuijotin kädessäni olevaa miekkaa, joka tuntui luonnottomalta. Aivan kuin miekkaa ei olisi koskaan edes luotu käteeni tai sitten kättäni pitelemään sitä.

"Kyllä tulee, sinun vai pitää aluksi tottua miekkaan. Sen jälkeen opit perusteet aivan varmasti." Louis sanoi ja asteli lähemmäksi minua.

Pudistin pienesti päätäni ja katsoin uudelleen kädessäni olevaa miekkaa. En varmasti oppisi koskaan miekkailemaan ja haastavaa siitä teki, että minulla oli vain muutama päivä aikaa oppia tätä kädessäni olevaa miekkaa. Miten voisin muka oppia jotakin tällaista vain muutamassa päivässä ja mennä sitten itse kuninkaan eteen esittelemään taitojani. Jos vain voisin estää jollakin tavalla tulevan niin tekisin sen.

"Miekkailu ei ole niin vaikeaa, mitä kuvittelet sen olevan. Miekka on kuin kätesi jatke, joka tottelee jokaista liikettäsi, jos kätesi on vain tarpeeksi vahva kannattelemaan sitä." Louis sanoi.

"No mitä, jos minun käteni ei ole tarpeeksi vahva kannattelemaan sitä?" kysyin ja katsoin Louisia suoraan hänen sinisiin silmiinsä.

"Sen me pystymme selvittämään vain yhdellä tavalla ja se on harjoittelu." Louis vastasi ja loi kasvoilleen kannustavan hymyn.

Selvästi Louis ei aikoisi luovuttaa sanoisin sitten mitä tahansa. Ja luultavasti hän ei päästäisi minua lähtemään minnekään, jos en edes yrittäisi harjoitella miekan käyttöä. Siispä minun olisi näemmä pakko edes yrittää, vaikka vaarana olisi sitten se, että onnistun viiltämään miekalla käteeni.

"No hyvä on sitten, mitä minun pitää tehdä aluksi?" sanoin huokauksen kera ja katsoin Louisia sen jälkeen kysyvästi.

"Hienoa, että päätit kysyä tuota." Louis vastasi ja hänen kasvoilleen ilmestyi pieni ilkikurinen virne.

Hienoa, nyt hän sitten keksi jotakin erittäin nerokasta minua varten.

"Ensimmäisenä harjoituksena saat luvan irrottaa tuolta puusta omenan miekan avulla. Mutta muista, että et saa vahingoittaa puuta tai omenaa millään tapaa." Louis kertoi ja osoitti sitten kädellään kohti läheistä omenapuuta.

Suuntasin katseeni kohti omenapuuta, joka sattui olemaan se sama puu, jonka luona olimme tavanneet Louisin kanssa ensimmäistä kertaa. Ja silloin Louis oli napannut minulle omenan puusta, johon en ollut itse yltänyt. Tosin hänellä oli silloin hevonen apunaan, koska muuten hänelläkään ei olisi ollut mitään mahdollisuutta saada omenaa alas. Olihan Louis kuitenkin minua lyhyempi.

"Miten minun pitäisi siinä onnistua?" kysyin ja katsahdin vierelläni olevaa Louisia.

"Se sinun pitää keksiä itse." Louis vastasi hymy kasvoillaan ja lähti sen jälkeen kävelemään kohti hevostaan, joka katseli meitä vähän matkan päästä.

Lähdin kävelemään omenapuuta kohden ja koitin samalla miettiä kuinka onnistuisin Louisin antamassa tehtävässä. Olisiko se edes mahdollista, että saisin omenan alas miekalla ilman, että hajottaisin sitä. Ainakaan minulle ei tullut tällä hetkellä muuta ajatusta mieleeni kuin lävistää omena miekalla ja saada se siten alas, mutta se ei ollut valitettavasti se asia, jonka Louis halusi minun tekevän. Siispä olisi keksittävä jotakin muuta. Mutta mitä?