We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 21

// Tässä olisi uusi luku viimeinkin. Anteeksi, kun tässä vierähti useampi viikko, vaikka viime luvussa sanoinkin jatkavani seuraavana päivänä. Ja, koska se kuuluu tapoihini niin kerron teille, miksi en saanut tätä lukua kirjoitettua aiemmin. Aluksi koulun tuottama stressi vaikutti todella paljon kirjoittamiseeni ja siitä ei tullut mitään, kun aloitin tämän luvun kirjoittamisen muutamia kertoja alusta. Siispä päätin pitää pienen tauon, jotta saisin koulun aiheuttaman stressin pois mielestäni, koska syksyllä sain nähdä, että mitä siitä koituu, jos vain yritän pakolla kirjoittaa, jolloin into menee kokonaan kyseiseen touhuun. Tarkoitukseni oli kyllä kirjoittaa jo viime viikolla, kun oli hiihtoloma, mutta oli sen verran menoja, että en ehtinyt. Ja en ollut kotona tuolloin, joten olisin joutunut kirjoittamaan jollakin muulla kuin omalla koneellani.

Mutta nyt olen täällä taas jälleen :) Ja voin ilokseni ilmoittaa, että koulun tuottama stressi on poissa, joten nyt voin jatkaa kirjoittelua hyvillä mielin.

Louisin näkökulma

Kuullessani kadulta kantautuvat äänet kurkistin välittömästi ulos Harryn sängyn vierellä olevasta ikkunasta. Aluksi en nähnyt mitään muuta kuin paniikissa juoksevia kyläläisiä, mutta sitten kuulin hevosten kavioiden kopseen lähestyvän äänen ja siinä samassa sain kylää uhkaavan vaaran ensikertaa näköpiiriini.

Näin kuinka mustiin kaapuihin pukeutuneet henkilöt ratsastivat hevosillaan pitkin katua ja osalla heistä oli miekat esillä. Nyt todellakin ymmärsin miksi kylä oli tällaisessa kaaoksessa ja mistä syytä vaarasta oltiin ilmoitettu jo ennen kuin se oli edes ehtinyt tänne. Onneksi olin ollut pihalla juuri silloin, kun torven ääni oli varoittanut vaarasta. Nyt voisin suojella Harrya ja aikoisin todellakin pitää nuo epämääräiset henkilöt kaukana hänestä.

"Keitä nuo oikein ovat?" Harry kysyi viereltäni.

Käänsin katseeni Harrya päin ja huomasin hänen nousseen istumaan sängylle niin, että hänkin pystyi näkemään ulos ikkunasta.

"En tiedä, mutta keitä he ikinä ovatkaan ovat he tehneet virheen hyökätessään tänne." vastasin ja seurasin samalla tapahtumia ulkona.

Osa näistä kaapuihin pukeutuneista henkilöistä olivat laskeutuneet alas hevostensa selästä ja nyt he tunkeutuivat sisälle ihmisten koteihin. Jos minulla vain olisi miekka mukanani niin menisin kyllä ulos ja menisin auttamaan hädässä olevia kyläläisiä. Sillä surukseni tiesin sen, että isäni pitäisi suurimman osan sotilaistaan linnan lähellä ja lähettäisi tänne vain muutamia sotilaita auttamaan kyläläisiä. Ja heitä tuskin on tarpeeksi siihen, että he saavat suojeltua kaikkia kyläläisiä.

"Olisipa minulla vain miekkani mukana." mutisin, kun huomasin taas yhden kaapupukuisen henkilön änkeävän pakolla erääseen taloon sisälle.

"Onko teillä mitään asetta täällä, jolla voimme puolustautua?" kysyin ja käänsin katseeni Harrya kohden.

"Ei, vain isän lapio, joka mitä luultavimmin on jo hänellä käytössä." Harry vastasi.

"No sillä lapiolla tuskin voitetaan taistelua miekkaa vastaan." sanoin, mutta tajusin melkein heti mitä päästinkään ulos suustani. En minä nyt voi tuolla tavoin sanoa, kun Harryn isä on juurikin lapion kanssa tuolla alhaalla odottamassa, jos joku on tulossa sisälle tänne.

"Tai siis minä tarkoitin, että..." yritin sanoa, mutta en keksinyt mitään järkevää sanaa kuvaamaan sitä miksi oli äsken sanonut niin kuin olin sanonut.

"Tiedän kyllä totuuden, joten sinun on turha ruveta korjailemaan sanojasi." Harry sanoi hiljaa ja pudisti samallaan päätä.

"Lupaan sinulle, että kukaan ei tule tänne sisälle ja kaikki kääntyy vielä parempaan suuntaan, kun linnan sotilaat tulevat tänne." sanoin ja kiedoin sen jälkeen käteni Harryn ympärille.