We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 22

// Tässä olisi uusi luku, koska inspiraatio ;) Toivottavasti nautitte tästä luvusta, koska tän kirjoittaminen oli erittäin mukavaa. Draama on mukavaa vaihtelua :3

Ja muuten on yksi asia mistä mun on pakko mainita teille, koska pakko siitä on nyt päästä jonnekin kertomaan. Oon tästä samaan aikaan niin innoissani, mutta samalla ihan sairaan peloissani :'D Ja asian on siis sellainen, että lähetin n.15 min sitten hakemuksen Idolsiin. Päätin repäistä kerrankin kunnolla elämässä, kun aina pienempänä uhosin kaikille, että musta tulee isona laulaja :'D Saa nähdä miten tulee käymään esiintymiskammoinen, kun olen.

Harryn näkökulma

Herätessäni ensimmäinen asia, jonka tajusin oli se, että koko kehoani särki aivan helvetin paljon. Tunsin makaavani jollakin kovalla alustalla ja siinä vaiheessa tiesin, että en ollut omassa sängyssäni.

Avasin silmäni hitaasti ja yllätyin suuresti nähdessäni edessäni himmeästi valaistun huoneen, jonka lattialla parhaimmillaan makasin. Missä ihmeessä oikein olin? Sillä hetkellä päähäni vyöryivät lukuiset muistot siitä mitä oikein oli tapahtunut kylässä. Kimppuumme oltiin hyökätty ja viimeinen asia, jonka tiesin oli se, että minut oltiin lyöty tajuttomaksi.

Käänsin päätäni hieman, jotta pystyin näkemään huoneen missä olin paremmin, jotta saisin edes jonkinlaisen käsityksen siitä missä oikein mahdoin olla. Huone oli todella pieni ja missään ei ollut ikkunaa, josta näkisi ulos. Huoneen nurkassa oli rappuset, jotka johtivat huoneen katossa olevan luukun luokse, se oli nähtävästi ainoa ulospääsytie täältä.

Viimeisenä käänsin katseeni erääseen huoneen nurkkaan ja nähdessäni Louisin makaavan siellä jätti sydämeni muutaman lyönnin välistä. Miten olin saattanut unohtaa hänet ja katsella vain ympärilleni?

Nousin hitaasti ylös, sillä jokainen liike vain pahensi kipua kehossani. Mutta en antanut sen estää itseäni menemästä Louisin luokse, minun on saatava tietää, että hän on kunnossa. Päästessäni ylös maasta lähdin nilkuttamaan lähemmäksi Louisia, sillä en pystynyt kävelemään normaalisti nilkkani takia.

"Louis, oletko hereillä?" kysyin, kun pääsin hänen vierelleen.

En saanut minkäänlaista vastausta ja siitä tiesin, että hän oli vieläkin tajuttomana. Siirsin muutaman hiussuortuvan pois hänen kasvoiltaan ja katsoin hänen kalpeita kasvojaan. Tekisin mitä vain, jotta emme olisi nyt tässä tilanteessa missä olimme. Sydämeeni sattui katsoa Louisia tässä kunnossa ja tilannetta ei auttanut yhtään se, että en voinut tehdä mitään hänen hyväkseen.

Liamin näkökulma

"Miten olet voinut päästää Louisin pois näköpiiristäsi, etenkin nyt, kun kylään on hyökätty hetki sitten?" kuningas huudahti ja katsoi minua vihaisena valtaistuimeltaan.

Tiesin, että minun olisi pitänyt estää Louisia lähtemästä pois linnasta, eikä antaa hänen lähteä Harryn luokse. Etenkin, kun hänen isänsä oli nimenomaan kieltänyt sen, että Louis ei saisi poistua minnekään linnasta. Mutta en minä voinut tietää sitä, että kylään hyökättäisiin juuri sillä hetkellä, kun annan hänen lähteä yksinään liikkeelle.

"Olen pahoillani, korkeutenne." sanoin ja katsoin Louisin isää suoraan hänen silmiinsä.

En anna ikinä anteeksi itselleni sitä, jos Louisille tapahtuu jotakin.

"Lähettäkää kymmenen sotilasta tutkimaan kylä läpikotaisin, haluan saada poikani tänne." kuningas sanoi huoneessa oleville sotilaille.

"Ja sinä Liam lähdet heidän mukaansa." kuningas sanoi ja loi katseensa minua kohden.