We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 4

// Tässä olisi uusi luku teille ihanuuksille luettavaksi :) Toivottavasti tykkäätte, sillä itse ainakin pidin tämän kirjoittamisesta. Uusi luku ilmestyy mitä luultavimmin sunnuntaina, sillä viikonloppuna en pahemmin ehdi koneella olemaan, kun en ole kotona. Nähkäämme siis muutaman päivän päästä uuden luvun parissa <3 :)

Louisin näkökulma

Olimme juuri saaneet äidin haudattua ja muut olivat lähteneet jo takaisin linnan sisätiloihin ruokailemaan, itse olin kuitenkin jäänyt vielä ulos, sillä tahdoin olla omassa rauhassani. Tahdoin saada hyvästellä äitini yksinäni ilman, että kukaan olisi sillä hetkellä lähelläni. Katsoin edessäni olevaa hautaa, joka oli vasta hetki sitten peitetty ja nyt sen päällä oli monia erilaisia kukkakimppuja, sekä yksittäisiä ruusuja.

Kaivoin pukuni taskussa olevan lapun esille ja vilkaisin vielä kerran ympärilleni ollakseni varma siitä, että kukaan ei ollut lähistöllä. Se mitä olin nyt tekemässä oli sellaista, jonka tahdoin tehdä aivan yksinäni. Olin kirjoittanut illalla pienen tekstin, jonka aioin nyt lukea ääneen.

"Hei äiti, minulla ja kaikilla on sinua todella suuri ikävä. Jokainen meistä olisi halunnut pitää sinut pitempään luonamme, minä etenkin sillä olisin vielä tarvinnut sinua lähelleni. Muistan vieläkin ne hetket, kun ensimmäistä kertaa sain kuulla, että olit vakavasti sairas. Mutta vielä silloin elättelin toivoa siitä, että sinä tulisit parantumaan, koska en ollut valmis menettämään sinua. Ja hetken aikaa, jopa näytti siltä, että tulisit parantumaan, mutta sitten tilasi huononi yllättäen ja jouduimme hyvästelemään sinut pian sen jälkeen..." luin kirjoittamaani tekstiä, mutta jouduin keskeyttämään sen sillä en meinannut saada tekstistä mitään selvää kyyneleiden vuoksi, joita silmistäni vuosi runsaasti. Tämä oli paljon vaikeampaa kuin olin osannut kuvitella.

"Sinä halusit aina vain meidän parastamme ja olit aivan liian hyväsydäminen ihminen menetettäväksi. Tulen aina pitämään mielessäni yhteiset muistomme, enkä tule koskaan unohtamaan sinua. Sinä olet aivan liian tärkeä ja ainutlaatuinen unohdettavaksi. Lupaan, että minusta kasvaa sellainen kuningas, jota sinä minusta toivoit. Tulen aikanani hallitsemaan tätä maata niin hyvin kuin vain kykenen ja teen sen sinun vuoksesi. Rakkaudella poikasi, Louis." kun olin saanut kirjeeni luetuksi rojahdin polvilteni maahan ja annoin kyyneleiden vuotaa vapaasti ulos silmistäni.

En ollut päästänyt tunteitani kunnolla esille sen jälkeen, kun olin kuullut äitini kuolemasta. Aluksi olin ollut järkyttynyt ja tietenkin olin itkenyt asian vuoksi, mutta se ei ole kuitenkaan ollut mitään verrattuna tähän. Koko kehoni oli viimeinkin tajunnut sen asian, että äitini ei palaisi enää takaisin. Hän asuisi nyt taivaassa muiden enkeleiden parissa.

Kun olin saanut itseni rauhoittumaan nousin ylös maasta ja pyyhin vielä viimeiset kyyneleet pois kasvoiltani, en voisi mennä tämän näköisenä muiden eteen. Katsoin kädessäni olevaa lappusta hetken aikaa, jonka jälkeen laitoin sen takaisin taskuuni. En ottaisi sitä riskiä, että kukaan muu tulisi sitä näkemään. Siirsin katseeni housujani kohden ja kiitin itseäni siitä, että ne olivat juurikin mustat väriltään, sillä muuten ne olisivat varmasti värjäytyneet ruohikosta. Vielä lopuksi varmistin, että vaatteeni eivät olleet kovinkaan rypppyiset, jonka jälkeen lähdin kulkemaan linnan ovia kohden. Olisi aika palata muiden vieraiden pariin, kun olin saanut viettää edes tämän pienen hetken rauhassa. Isäni tuskin ilahtuisi siitä, jos saapuisin ruokailemaan paljon muita myöhässä, hän, kun sattui olemaan varsin tarkka tällaisista asioista.

-

Lösähdin makaamaan selälleni sängylleni ja tuijotin yläpuolellani olevaa harmahtavaa kattoa. Ilta oli viimein saapunut ja vieraat olivat lähteneet takaisin koteihinsa, mikä tarkoitti sitä, että raskas päivä olisi takana päin. Vielä minun pitäisi kuitenkin jaksaa pitää seuraa Niallille, kun isäni viettäisi aikaansa hänen vanhempiensa kanssa, kun he kerta ovat täällä vielä ainakin huomiseen asti.