We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 19

// Hei vain te kaikki rakkaat ihanuudet! ;3 Siis oikeasti oon niin onnellinen siitä, että te tykkäätte tästä ja jaksatte aina kommentoida mitä ihanimpia asioita, kiitos! Viime lukuun kommentteja kertyi enemmän kuin mihinkään aiempaan lukuun, joten suur kiitos siitä teille jokaiselle, olette rakkaita :3 Toivon mukaan pidätte tästäkin luvusta ;) Sanoja tässä on reilut 1600 joten nauttikaa.

Harryn näkökulma

"Pärjääthän tästä eteen päin yksin?" Liam kysyi, kun hän oli avustanut yhden sotilaan kanssa minut alas hevosen selästä.

"Vaikka tämä onkin ensimmäinen kertani, kun kävelen keppien kanssa niin uskon kyllä selviäväni sisälle ilman apua." vastasin hymähtäen.

"Hyvä kuulla, me siis voimme palata linnaan." Liam sanoi ja vilkaisi sitten sotilasta, joka oli noussut takaisin oman hevosensa selkään.

"Kerrothan Louisille, että en syytä häntä millään tapaa tästä." sanoin ja katsoin Liamia, kun hän nousi itsekin takaisin hevosen selkään.

"Tietysti." Liam vastasi hymyillen.

Kun Liam ja sotilas olivat lähteneet liikkeelle hevostensa kanssa lähdin itse kävelemään keppieni kanssa lähemmäksi kotini ovea. Voin jo nyt sanoa, että isäni tulee yllättymään todella paljon, kun näkee minut näiden keppien kanssa. Tuskinpa hän osaisi arvata, että hänen poikansa onnistuu telomaan itsensä ollessaan Englannin prinssin seurassa.

Vedin syvään henkeä ja avasin sitten kotini oven, kuullen kuinka yläpuolellani oleva kello alkoi kilisemään. Joskus todellakin toivon, että sitä ei olisi olemassakaan. Kuulin kuinka isäni askeleet kantautuivat työtilastamme ja tiesin hänen tulevan tänne.

Suljin oven kiinni ja lähdin hitaasti kulkemaan keppien kanssa eteen päin, sillä en ollut oppinut kulkemaan niillä vielä kovinkaan hyvin. Ja minusta tuntuu siltä, että en koskaan edes tulisi oppimaan liikkumaan niiden kanssa hyvin. Voin jo kuvitella kuinka vaikea minun on illalla päästä talomme yläkertaan, tulen varmasti tunaroimaan näiden keppien kanssa jollakin tapaa portaissa.

"Siinähän sinä olet Harry, ehdin jo ihmetellä missä oikein viivyt." isäni sanoi ilmestyessään oviaukon luokse, joka johti työtilaamme.

"Mitä ihmettä sinulle on oikein tapahtunut?" isäni kysyi miltein heti ensimmäisen lauseensa jälkeen. Kasvoillaan hänellä oli järkyttynyt ilme, kun hän katsoi minua ja keppejä, jotka olivat mukanani.

"Pieni onnettomuus, ei mitään vakavaa. Nilkkani on vain nyrjähtänyt." vastasin ja koitin valita sanani niin, että isäni ei turhaan huolestuisi.

"Ja mitä oikein tarkoitat pienellä onnettomuudella, jalkasi on nyrjähtänyt ja paidallasi on kuivunutta verta?" isäni sanoi ja katsoi minua kysyvästi ja osoitti sitten kädellään paitaani.

Vilkaisin paitaani ja huomasin vasta nyt, että siinä todellakin oli kuivunutta verta. Tuo veri ei ainakaan ollut minun sillä en ollut saanut mitään muita vammoja kuin nyrjähtäneen nilkan, siispä tuon veren täytyisi olla Louisin.

"Ei tuo veri ole minun, se on Louisin." vastasin ja siirsin katseeni takaisin isääni.

"Nyt haluan todellakin tietää mitä olet oikein touhunnut. Nilkkasi on nyrjähtänyt ja sanot, että paidallasi oleva veri on prinssin, mitä te kaksi olette oikein tehneet?" isäni sanoi ja loi minua kohden sellaisen ilmeen, joka viestitti siitä, että hän haluaisi kuulla kaiken ja heti paikalla.

"Hyvä on, kerron sinulle kaiken." vastasin huokaisten.

"Kuten tiedät olen viime päivien aikana harjoitellut miekkailua Louisin kanssa, mutta en ole kertonut sinulle todellista syytä sille miksi olemme niin tehneet. Kun kävin silloin linnassa ensimmäisen kerran vierailulla jouduimme tekemään sen salaa kuninkaalta, sillä hän ei Louisin puheiden mukaan oikein hyväksy sitä, että hänen lapsensa ystävystyy minunlaiseni työläisen kanssa. Mutta jäimme silloin kiinni kuninkaalle, jolloin Louis keksi nopeasti valheen, jonka mukaan olin linnassa siksi, että tahdon sotilaaksi. Ja siitä johtuen minun oli opeteltava muutamassa päivässä miekkailemaan, jotta olisin voinut tänään näyttää taitoni kuninkaalle. Mutta asiat eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan, kun harjoittelimme viimeisen kerran Louisin kanssa. Onnistuimme kaatumaan maassa olleen kuopan takia, jolloin nilkkani nyrjähti ja Louis onnistui viiltämään miekallaan käteensä haavan." kerroin ja katsoin samalla isääni kokoajan. Oli paljon helpompaa kertoa kaikki kerralla kuin pienissä osissa, siispä kerroin tiivistettynä muutamien päivien aikaiset tapahtumat kerralla.