We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 20

// Hei te rakkaat ihanuudet siellä! :) Tässä olisi teille uusi luku, jonka oli tarkoitus ilmestyä jo eilen, mutta kiireiden takia en ehtinyt kirjoittamaan tätä kokonaan loppuun. Mutta tässä tämä nyt olisi, toivottavasti tykkäätte ;) Voin luvata, että huomenna ilmestyy uusi luku tähän, koska inspiraatio on korkealla. Ja muuten suurkiitos viime luvun kommenteista ;3 Niitä tuli todella paljon ja kaikki niin ihania <3

Harryn näkökulma

Makasin tylsistyneenä sängylläni ja tuijottelin kattoa. Mielessäni pyöri vain Louis ja se mitä hän teki tällä hetkellä. Emme olleet nähneet toisiamme muutamaan päivään ja minulla alkoi olemaan kova ikävä häntä. Olimmehan me kuitenkin muutama päivä sitten nähneet toisiamme jokainen päivä, jolloin olin ehtinyt tottumaan siihen, että saisin olla Louisin seurassa päivittäin.

Mutta toisaalta, kun asiaa miettii niin Louis varmaan pysyy siksi kotonaan, että hänen kätensä paranee nopeasti. Ja minunkin olisi annettava jalkani levätä, jotta se paranisi nopeasti ja pääsisin noista typeristä kepeistä eroon. Jos Louis ei olisi käynyt täällä siihen mennessä, kun pääsen kepeistä eroon niin minä menisin itse linnaan. Onhan minulla siihen pätevä syy ja se on keppien palauttaminen.

"Ajattelin, että sinullekin varmasti maistuisi ruoka." isäni sanoi ja kantoi luokseni puista tarjotinta, jonka päällä oli lasillinen vettä ja muutama leipä.

"Kiitos." sanoin hymyillen ja nousin istumaan sängylleni, sillä syöminen ja juominen olisi erittäin hankalaa makuulta.

"Onko jalkasi ollut tänään kuinka kipeä?" isäni kysyi.

"Sitä on särkenyt vain vähän, uskon pystyväni kävelemään kunnolla muutaman päivän kuluttua." vastasin ja nappasin sitten sylissäni olevalta tarjottimelta leivän ja haukkasin sitä.

"Hyvä kuulla, menen jatkamaan nyt töitä. Huuda vain, jos tarvitset jotakin." isäni sanoi pienesti hymähtäen ja käveli sitten portaiden luokse, jotka veisivät alakertaan.

Nyökkäsin ja jatkoin sitten leipien syömistä rauhassa. Isäni oli todella huolehtiva ja hän oli käytännössä hemmotellut minua siitä asti, kun nilkkani oli nyrjähtänyt. Hän toi aina ruoan luokseni sänkyyn, jotta minun ei pitäisi liikkua pöydän ääreen syömään ja muutenkin sain pysyä vain talomme yläkerrassa. Ja se oli hyvä asia, sillä haluan todellakin välttää portaissa liikkumista noiden keppien kanssa. Vaikka olihan se erittäin tylsää makoilla vain sängyssä, mutta sille ei voisi nyt mitään.

Louisin näkökulma

Makasin huoneeni sängyllä ja tuijottelin tylsistyneenä yläpuolellani olevaa kattoa. Olin kulunut muutama päivä siitä, kun olin viimeksi nähnyt Harryn ja minulla oli häntä jo todella kova ikävä. Tekisin mitä vain, jotta saisin hänet luokseni tällä hetkellä. Mutta valitettavasti se ei ollut mahdollista, kiitos isäni, joka ei ajattele ketään muuta kuin itseään.

Huokaisin syvään ja suljin silmäni. Haluan vain päästä pois tästä linnasta, tulen pian hulluksi, kun joudun vain olemaan sisällä päivästä toiseen. Käteni oli parantunut ihan hyvin näiden muutaman päivän aikana, eikä se ollut enää edes kipeä. Tai oli se, mutta vain silloin, kun jokin osui siihen. Mutta en ollut sanonut siitä kenellekään, sillä kyllä minä tämän kivun kestäisin. Tärkeintä oli se, että haava ei ollut tulehtunut millään tapaa. Käteni tulisi paranemaan täysin, ainoaksi muistoksi tulisi jäämään arpi, mutta ei mitään muuta.

"Mennäänkö käymään ulkona, olemme olleet sisällä jo muutaman päivän ajan?" Liam kysyi.

Avasin silmäni ja käänsi katseeni ystävääni, joka istui sänkyni viereisellä nojatuolilla. Hän oli aikansa kuluksi lukenut jotakin kirjaa, mutta oli laskenut sen nyt nojatuolin käsinojalle.