We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 16

// Uutta lukua teille ihanuuksille luettavaksi :) <3 Tällä hetkellä mulla on nimittäin suuri inspis tähän, joten lukuja mahdollisesti ilmestyy tällä viikolla aika useasti. Mutta se tuskin teitä haittaa ;) Kiitos muuten kaikista ihanista kommenteista, joita viime lukuun tuli. Luin niitä vaan hymy kasvoilla ja ne piristi mun iltaa toden teolla :3 Kiitos siis teille jokaiselle ihanuudelle, jotka tätä lukevat <3 Olette rakkaita!

Louisin näkökulma

"Tulen hakemaan sinut aamulla." sanoin, kun Harry oli laskeutunut hevoseni selästä alas maahan.

"Selvä, nähdään silloin." Harry vastasi hymyillen, jonka jälkeen hän lähti kävelemään kotinsa ulko-ovea kohden.

"Nähdään." vastasin itsekin hymyillen ja vilkutin Harrylle. Sen jälkeen lähdin ratsastamaan kohti linnaa, jossa minua varmasti jo odotettiin. Olihan jo ilta ja kohta minun pitäisi olla jo syömässä yhdessä perheeni kanssa iltapalaa. Siispä pitäisi kiirehtiä.

Vilkaisin vielä kerran taakseni, jotta näkisin Harryn, mutta hän oli jo ehtinyt menemään sisälle. Onneksi näkisin hänet taas huomenna, sillä tämän päiväisen jälkeen olisin vain tahtonut olla hänen seurassaan kokoajan. Se ei kuitenkaan ole valitettavasti mahdollista. Meidän tulisi pitää tunteemme salaisuutena, sillä isäni tuskin ilahtuisi siitä, että kuulisi minun suudelleen Harrya. En halua ottaa sitä riskiä, että hän aikaistaa hääsuunnitelmia ja lähettää minut jo nyt Irlantiin. Haluan viettää aikaani Harryn kanssa niin paljon kuin mahdollista, sillä tiedän, että yhteinen aikamme tulee loppumaan aikanaan. Viimeistään puolenvuoden päästä joudun hyvästelemään hänet ja sen kaiken onnellisuuden tunteen, jonka olen hänen seurassaan päässyt tuntemaan.

-

Istuin perheeni seurassa syömässä iltapalaa ja syödessäni leipääni kuuntelin hiljaisena, kun isäni jutteli Lottien kanssa. En jaksanut kunnolla keskittyä siihen mistä he keskustelivat, sillä ajatukseni olivat aivan jossakin muualla. Harry pyöri mielessäni lakkaamatta, etenkin suudelma, jonka olimme jakaneet keskenämme aiemmin päivällä.

"Louis, mikä sinun mielipiteesi asiaan on?" isäni kysyi yllättäen ja käänsi katseensa minua kohden.

Siirsin katseeni isääni yllättyneenä, sillä en edes tiennyt aihetta, josta he olivat Lottien kanssa äsken keskustelleet. Tiedostin vain sen, että heidän kummankin katseensa olivat tällä hetkellä minussa.

"Anteeksi en kuunnellut äsken mistä puhuitte, joten mihin minun pitäisi kertoa mielipiteeni?" kysyin.

"Keskustelimme siitä, pitäisikö meidän ostaa kerralla kymmenen uutta hevosta vai kaksikymmentä. Tarvitsemme sotilaille tällä hetkellä kymmenen, mutta tulisi halvemmaksi ostaa kerralla enemmän, joten mitä mieltä sinä olet asiasta?" isäni kertoi ja katsoi minua lopuksi kysyvästi jääden sitten odottamaan vastaustani.

"Eikö olisi vain helpompaa ostaa kerralla enemmän? Lauantainahan kuitenkin voimme saada uusia sotilaita koulutukseen, joten on parempi olla hevosia heillekin." vastasin.

"Sanoin aivan samaa. Tallissa on tilaa, joten se ei ole mikään este sille, että ostaisimme kerralla enemmän hevosia." Lottie sanoi.

"Uskon teidän olevan oikeassa, ostamme siis kaksikymmentä hevosta. Lähetän huomenna yhden sotilaista viemään tiedon asiasta Hunterille, jolta olemme aina hevosemme ostaneet." isäni sanoi.

Aiemmin olimme aina kasvattaneet hevosemme itse, mutta vuosien kuluessa, kun olimme alkaneet tarvitsemaan niitä enemmän oli tullut helpommaksi ostaa niitä toisesta kylästä. Sillä Hunter, jolta olimme hevosemme jo useiden vuosien ajan ostaneet, omisti suuren hevostilan ja siellä olevat hevoset olivat hyvin koulutettuja, joten ne sopivat hyvin tarkoituksiimme.