We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 7

// Tässä olisi uusi luku vihdoinkin monien viikkojen jälkeen. Tämän piti ilmestyä paljon aiemmin, mutta se sitten vähän jäi, kun olin lomailemassa muualla kuin kotona ja tulin vasta tänään aamulla takaisin kotiin. Ja näin ollen pääsin vasta tänään takaisin tutun koneen ääreen kirjoittamaan :'D Mutta eikös se ole niin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;) Nyt näitä lukuja alkaa ilmestymään taas useammin voin sen teille luvata, sillä sain tässä loman aikana muutamia omasta mielestäni aikas hyviä ideoita tähän ficciin ;) Odotan innolla sitä, kun pääsen niitä toteuttelemaan. Mutta menkääs lukemaan tämä luku ja kommentoikaa toki mielipiteenne, sillä niitä on aina yhtä ihana lukea :) <3

Louisin näkökulma

Olin vältellyt isääni kokopäivän ja nyt olin parhaimmillani menossa huoneeseeni syömään iltapalaani, jonka olin näpistänyt keittiöstä, kun työntekijät olivat häipyneet. Tiedän, että minun ei tarvitsisi hiiviskellä hakeakseni ruokani, mutta nyt minulla ei ollut muitakaan vaihtoehtoja. En halunnut joutua kohtaamaan isääni ruokapöydässä, joten odotin aina, että he olisivat Lottien kanssa poistuneet ruokasalista, jonka jälkeen pystyin menemään sitä kautta keittiöön. Tämä oli jo neljäs kerta tämän päivän sisällä, kun olin tehnyt näin ja luultavasti tulisin tekemään näin jatkossakin, ainakin toistaiseksi.

Saavuin viimein huoneeni oven luokse ja huokaisin samalla helpotuksesta. Olin päässyt tänne asti ilman, että olin törmännyt isääni ja se oli suuri helpotus. Olin onnistunut välttelemään häntä koko päivän, joten en todellakaan kaipaisi häntä enää tähän aikaan luokseni. Kunhan saisin vain syötyä iltapalani voisin painua nukkumaan, sillä huomisesta olisi tulossa mukava päivä, joten haluan olla silloin virkeänä. Saisin nähdä Harryn ja viettää hänen kanssaan aikaa, varsin mukava tapa viettää päivää, jos saan itse sanoa.

Avasin huoneeni oven varovasti toisella kädelläni, sillä toisella kädelläni kannattelin suurta lautasta, jonka päälle olin kerännyt muutaman leivän ja kaksi omenaa. Osa niistä olisi iltapalani ja osa taas saisi toimia aamupalana, näin ollen voisin huomenna lähteä heti aamusta kohti kylää. Ja minun ei tarvitsisi huomenna miettiä aamulla sitä, että monen aikaa voisin mennä keittiöön hakemaan ruokaa, kun minulla olisi se jo valmiina huoneessani.

Kun olin avannut oven raolleen tartuin kummallakin kädelläni kiinni lautaseen ja aloin työntämään ovea enemmän auki selälläni. Päästessäni huoneeseeni laskin lautasen hetkeksi oven vieressä olevan lipaston päälle ja suljin sen jälkeen oven kiinni. Tämän jälkeen otin lautasen takaisin käteeni ja käännyin ympäri lähteäkseni kohti sänkyäni, jonka luona voisin syödä. Mutta, kun käännyin ympäri sain näkökenttääni henkilön, jota en olisi halunnut nähdä juuri nyt. Isäni istui sänkyni reunalla ja katsoi suoraan minua kohti silmillään.

"Ehdinkin jo odotella sinua." isäni sanoi ja nousi sen jälkeen hitaasti ylös sängyltäni, pitäen edelleen katseensa kokoajan minussa.

En vastannut isälleni mitään vaan käännyin ympäri aikeinani lähteä pois. En todellakaan halunnut jäädä hänen luokseen sen jälkeen mitä hän oli tehnyt, en voisi antaa anteeksi sitä, että hän oli laittamassa minua avioitumaan Niallin kanssa.

"Louis, tule tänne. Tiedän, että olet vihainen ja et halua nähdä minua, mutta asiat eivät ratkea tällä tavalla." isäni sanoi lempeästi. Voin kyllä sanoa suoraan, että hän vain esitti tällä hetkellä olevansa kuin mikä tahansa vuoden isä, mutta se ei mennyt läpi minusta.

"Millä tavalla ne muka sitten ratkeavat?" tuhahdin ja käänsin katseeni isääni kohden.

"Luuletko todella, että nöyrryn tahtoosi ja tulen tekemään kaiken mitä sinä tahdot? Voin sanoa sinulle suoraan, että olet siinä asiassa täysin väärässä. Minä en todellakaan tule menemään naimisiin Niallin kanssa, vaikka hän olisi viimeinen mahdollinen kumppani ehdokkaani koko maailmassa." sanoin ärtyneenä ja tuijotin isääni vihaisena.