We can't love each other (Larry Fanfic in Finnish)

Luku: 23

// Tässä olisi nyt uusi luku teille ihanuuksille luettavaksi :3 Kiitos muuten viime luvun kommenteista, ne oli super ihania! <3 Seuraava luku ilmestyy luultavasti vasta ensi tiistaina, koska olen lähdössä viikonloppuna laivalle ja en tiedä ehdinkö maanantaina kirjoittelemaan. Mutta sen näkee sitten kumpana päivänä seuraava luku ilmestyy, nähdään siis muutamien päivien kuluttua uuden luvun parissa :)

Louisin näkökulma

"Harry, ei tuo auta yhtään." sanoin turhautuneena ja katsoin kuinka Harry yritti edelleen saada huoneeseen johtavaa luukkua auki. Hän oli ollut sen kimpussa jo ties kuinka kauan, joten olihan se jo selvää, että me emme saisi sitä auki tältä puolelta.

"Hyvä sinun on sanoa noin, kun Zayn ei uhannut myydä sinua kenellekään tai antaa sinua joidenkin tyyppien leikkikaluksi." Harry ärähti ja vilkaisi minua, jonka jälkeen hän keskittyi taas luukun hakkaamiseen nyrkillään.

Huokaisin syvään ja suljin silmäni hetkeksi, voi kunpa Harry tietäisikin millaisessa tilanteessa me kumpikin todellisuudessa olimme. Mutta en voi kertoa hänelle tilanteen todellista laitaa, se vain järkyttäisi häntä enemmän. Ja en halua huolestuttaa häntä millään tapaa enempää.

"Tulisit nyt vain tänne ennen kuin hakkaat kätesi verille." sanoin lempeästi ja laskin käteni vierelleni lattialle. Kaipasin Harrya vierelleni nyt, kun tilanne oli mikä se oli. Emme voisi koskaan tietää missä vaiheessa tiemme tulisivat eroamaan, joten olisi parempi nauttia niistä hetkistä mitkä meillä oli jäljellä.

"Hyvä on sitten." Harry huokaisi ja lähti viimeinkin laskeutumaan rappusia pitkin takaisin alas.

"Mutta vain, jos kerrot minulle mistä tunnet Zaynin entuudestaan." Harry sanoi ja katsoi minua vihreillä silmillään samalla, kun käveli lähemmäksi seinää, jonka luona istuskelin.

"Tietenkin." mutisin ja odotin, että Harry oli istunut vierelleni, jolloin pystyin laskemaan toisen käteni hänen olkapäälleen ja vetämään hänet lähemmäksi minua.

Yllemme laskeutui hiljaisuus ja tiesin Harryn odottavan, että kertoisin hänelle mistä tunnen Zaynin. Mietin tarkkaan mielessäni mitä voisin paljastaa Harrylle, jotta en onnistuisi järkyttämään häntä millään tapaa. On paljon parempi, jos hän ei tiedä kaikkea.

"Olen tuntenut Zaynin syntymästäni asti ja aikoinaan olimme hyvinkin läheisiä, kunnes vallanhimo otti hänestä vallan." sanoin ja huokaisin sen jälkeen syvään.

"Ennen syntymääni vanhempani luulivat, että he eivät tulisi koskaan saamaan itselleen lasta ja näin ollen heillä ei ollut perijää. He tiesivät, että heidän olisi löydettävä jostakin itselleen perijä, jolle he voivat luovuttaa valtakunnan sitten, kun on sen aika. Eräänä päivänä, kun äitini oli kävelemässä linnan viereisessä metsässä löysi hän yllättäen sinne hylätyn lapsen, joka oli jätetty sinne nälkiintyneenä. Äitini sääli tätä lasta ja otti sen mukaansa linnaan, jossa tästä lapsesta pidettiin huolta ja lopulta vanhempani päättivät kasvattaa hänet kuin hän olisi heidän oma poikansa. He opettivat lapsen käyttäytymään kuin kuninkaallinen ja lupasivat tälle, että aikoinaan hän tulisi hallitsemaan Englantia kuninkaana. Vuosien ajan tämä nuorukainen eli siinä uskossa, että hänestä tulisi aikoinaan kuningas, mutta hänen unelmansa särkyivät, kun minä synnyin. Koska olen vanhempieni biologinen lapsi niin tietenkin he halusivat, että minusta tulisi se, joka tulisi hallitsemaan Englantia aikanaan." kerroin ja pidin viimein välissä taukoa, sillä tarina jota kerroin oli pitkä, jopa lyhennettynä versiona.

"Zayn on se lapsi josta puhut, eikö niin?" Harry kysyi ja käänsi katseensa minua kohden.

"Juuri hän." vastasin hiljaa ja laskin katseeni lattiaa kohden.