Listen to my heartbeat [1] ✔

#1

istun lentokoneessa matkalla kohti Norjaa. katselen pienestä pyöreästä ikkunasta ulos nojaten päälläni siihen. minun piti lähteä sijaisperheeseen, Norjaan, sillä vanhempani lähtivät työmatkalle vuodeksi. äiti sanoi, ettei Englannista, kotimaastani, löytynyt perhettä joka olisi voinut ottaa minut vuodeksi huolehdittavaksi. en voinut myöskään mennä sukulaisillemme koska emme olleet heidän kanssaan hyvissä väleissä. joten Norjasta löytyi lähin. lentokoneen kaiuttimesta kuului monella eri kielellä: "arvoisat matkustajat, olemme laskeutumassa Oslon lentokentälle 10 minuutin kuluttua. voitte irroittaa turvavyönne." irroitin turvavyöni, ja otin kiinni kahdesta jättimäisestä matkalaukustani sekä kiskaisin repun selkään.
//10 minuutin kuluttua//
raahasin tavarani ulos koneesta ja haukoin raitista ulko-ilmaa. päästin matkalaukut käsistäni hetkeksi, jotta voisin venytellä. otin lentokenttä-ohjeet repustani ja etsin läheisen kahvilan, josta minut oli luvattu hakea. hetken etsittyäni löysin sen ohjeista ja lähdin kävelemään sinne. ihastelin kävellessäni Oslon luontoa. se oli kaunis. istuuduin kahvilan penkille ja aloin viestitellä kavereitteni kanssa.
//20 minuutin kuluttua//
näin kuin joku auto kaarsi parkkiin melkein eteeni ja ulos astui nainen.
-hei! nainen tervehti.
-moi, vastasin.
-oletko Ellen Akkinsson? nainen kysyi.
-kyllä olen, sanoin.
nainen hymyili minulle.
-olen Anne Gunnarsen, vara-äitisi, hän naurahti.
hän otti matkalaukkuni ja kantoi ne auton taka-konttiin.
-voinko istua etupenkille? kysyin.
-tottakai, Anne vastasi hymyillen.
lähdimme ajamaan kohti Trofors-nimistä kylää, jossa asuu vaan noin. 800 ihmistä. hyvä vain, en pidä väen paljoudesta. Anne jutteli minulle kaikkea. hän kertoi itsestään ja perheestään ja kyseli minusta. hän vaikutti mukavalta.

//tässä eka osa, toivottavasti tykkäätte! jatkan heti kun jaksan ja pystyn 💗//