Listen to my heartbeat [1] ✔

#9

kädessään jättimäinen verta vuotava haava.
-Emma, mee hetkeks sun huoneeseen, kuiskaan Emmalle joka lähtee kiireesti pois.
Marcus on järkyttynyt ja näyttää todella huolestuneelta.
-mitä sä oot tehny?! hän huudahtaa.
-mä soitan 112:seen!
-mä oon käyny sairaanhoitaja kurssin, mä luulen et voin auttaa, sanon rauhallisesti.
-mee hakeen mulle side, jääpussi ja tuki, sanon Marcukselle nopeasti.
hän tekee työtä käskettyä ja lähtee juosten huoneesta. kävelen maassa makaavan Martinuksen viereen ja kysyn:
-miks sä teit näin?
hän katsoo minua tuimalla ilmeellä mutta sitten ilme muuttuu kärsiväksi.
-mua ärsytti niin paljon! hän tiuskaisee.
-senkö takii sä teit näin? kysyn ihmeissäni.
-ei se sulle kuulu....Martinus mutisee ja pitelee kädestään kiinni.
hetken päästä hänen kämmen on yltäpäältä veressä.
-Marcus, äkkiä! huudan niin kovaa kuin pystyn.
Marcus säntää ovesta sisään ja antaa minulle tarvittavat. hyydytän vuotoa jääpussilla niin kauan että verenvuoto vähenee. sitten laitan tuen hänen käsivarrelleen jonka ympäri sidon siteen.
-sun pitää pitää tätä siinä päällä, sanon Martinukselle ja ojennan tälle jääpussin.
istumme kaikki 15 minuuttia hiljaa kunnes Marcus kysyy:
-miks sä teit näin?
hänen silmiinsä kihoavat kyyneleet.
-tajuutko sä mitä olis voinut käydä? kysyn rauhoittavasti.
Martinus katsoo meitä hetken hiljaa surullisesti, mutta samalla kiittäen. jatkamme kyselyä kunnes Martinuksella menee siihen hermo.
-häipykää täältä! hän karjaisee.
-mut....intän.
-NYT! hän huutaa niin kovaa kun kurkustaan ääntä tulee.
Marcus nappaa pöydältä puukon mukaansa ja suuntaa ovelle. Marcus tarttuu minua kädestä, mutta päästää nopeasti irti nähdessään Martinuksen ilmeen. suljen oven perässäni. alan hiljaa itkeä kun Marcus ei näe, ja suuntaan huoneeseeni. poikien vanhemmat olivat jo palanneet kaupasta ja menneet Emman kanssa jo nukkumaan. Marcus kuunteli viereisessä huoneessa musiikkia ja Martinuksesta en tiennyt. päätin käydä nukkumaan. erikoinen päivä.

//en tiiä oliko yhtään hyvä, mut njaah.//