Listen to my heartbeat [1] ✔

#33

herään kuumuuteen joka vangitsee kroppani. avaan silmäni. ei mikään ihme että minulla on kuuma, sillä Marcus on potkinut peittonsa pois minun päälleni sekä Martinus on puoliksi päälläni. Martinus lauloi unissaan I don't wanna fall in lovea, sillä tavalla että juuri sain selvää. naurahdin ja tönäisin hellästi tämän päältäni ja asettelin Marcuksen peiton siististi tämän viereen. kömmin teltasta ulos ja vedin sieraimiini raikasta ilmaa. katsoin oliko puhelimessani akkua. sitä oli jäljellä 46 prosenttia, joten rupesin selaamaan instaa ja viestejä. Emelie, Jasmin ja Veronica, parhaat ystäväni olivat laittaneet instaan kuvan heistä kolmesta. heillä oli näköjään ollut hauskaa. katsoin kuvaan tulleita kommentteja, ja raivostuin.
"mihin se yks tyttö on jääny? olikohan Ellen nimeltään?"
"lähti Norjaan, kyllä me pärjätään ilman sitäkin."
joku joka oli seurannut Veronican instaa, huomasi etten minä ollut kuvassa ja päättänyt kysyä siitä. sitten Veronica oli vastannut että kyllä he pärjäävät hyvin ilman minuakin. eli he eivät ikinä olleetkaan välittäneet minusta! sain vietejä watsappiin. luin ne ja huokaisin.
-miten teitä nyt se kiinnostaa? jupisin itsekseni.
(keskustelu watsapp-ryhmässä)
Jasmin: Veronica ja Emelie, mitäs kivaa tehtäis tänään?
Veronica: mulle on ihan sama.
Emelie: uimaan?
Veronica: käy.
sitten oli hetken taukoa, kunnes keskustelu alkoi taas.
Jasmin: kattokaa Macin ja Tinuksen insta! onks toi Ellen tos yhes kuvas...?
Emelie: jos sitä tarkotat missä se pussaa Marcusta, niin kyllä muuten on!
Veronica: SOS! Ellen ootko Marcuksen kaa yhes??
Minä: joo? onks siinä joku ongelma?
Jasmin: ei me niin sanottu.
-Emelie poisti sinut ryhmästä-
kyynel vierähti poskelleni. miksi jotkut ihmiset eivät vain voisi hyväksyä asioita? laitoin puhelimeni taskuun ja hautasin kasvoni käsiini. minua alkoi oikeasti itkettää, enkä tiedä miksi. ei minun olisi pitänyt itkeä heidän peräänsä jos hekään eivät välittäneet minusta! kuulin teltan vetoketjun avautuvan.
-huomenta, kuulin Marcuksen sanovan.
en vastannut, koska en halunnut puhua itkuisella äänellä. Marcus tuli viereeni ja huomasi väkisin minun itkevän.
-Ellen, mikä sulla on? hän kysyi ja painoi kätensä selälleni.
-oottehan te mun ystäviä aina, ettekä hylkää mua? nyyhkytin.
Marcus tuntui olevan hieman hämillään mutta vastasi sitten:
-no tietenkin!
hän halasi minua kovaa.
-me ei ikinä hylättäis sua.
kun olin rauhoittunut, kerroin keskustelun niin instassa ja watsapissa.
-onpa töykeetä! Marcus halveksi.
-niin on...huokaisin.
aloimme nostella repusta aamupala tarvitteita maahan ja syödä.
-mihin sä muuten heräsit, vai heräsitkö ihan vaan muuten? Marcus kysyi ja hörppäsi mehustaan.
-kuumuuteen, vastasin.
-sun peitto oli mun päällä, niinkun Martinuskin puoliks.
-aaa, sori, Marcus nolostui.
-myös anteeks sen pahvin puolesta.
-no ei se mitään, naurahdin.
-musta tuntuu ettei Martinus tykkää kun nimität sitä pahviks.
-no joo, voishan sen lopettaa, Marcus hymähti.
hän näytti todella söpöltä kun oli vielä uninen ja aurinko paistoi hänen kasvoilleen.
-arvaa muuten mitä! huudahdin.
Marcus säikähti huutoani ja oli tukehtua leipään.
-noh? hän kysyi käheällä äänellä.
-Martinus laulo unissaan I don't wanna fall in lovea, tirskahdin.
-se jätkähän on ihan pihkassa! Marcus naurahti.
-ooks sä? kysyin hölmönä Marcukselta.
-no joo, voi olla että vähän, hän hymyili.
//tunnin kuluttua//
Martinus hilautui teltasta ulos melkeinpä ryömien. kun hän nousi seisomaan, hän melkein kaatui.
-ooks sää gänäs? Marcus kysyi ja auttoi Martinusta pysymään pystyssä.
-no en! Martinus sanoi.
annoin tälle leivän ja pyysin tätä istumaan.
-hei, mun pitää mennä ottaan se himputin lääke kotiin, Marcus huokaisi.
-joo, me tullaan perässä, vastasin.
-me kyllä korjataan jäljet.
Marcus heilutti ja lähti kävelemään polkua pitkin.
-lauloit muuten sit unissas I don't wanna fall in lovea, sanoin Martinukselle.
Martinukselta purskahti mehut suusta.
-niin että mitä? hän kysyi.
-joo'o, vastasin.
-ei kai Marcus tiiä? Martinus punastui.
-no, voi olla että mä vahingossa lipsautin sille...sopersin hampaitteni välistä.
-nonni, Martinus huokaisi.
hetken kuluttua Marcus laittoi meidän kolmen watsapp-ryhmään, jossa EI missään tapauksessa ollut Veronicaa, Emelietä tai Jasminta, viestiä.
"nukutaanko enski yö siellä? ;)"
-Marcus kysyy et nukutaanks me enski yö tääl, kerroin Martinukselle.
-käy, Martinus vastasi.
"sopiihan se :)", vastasin.
jätimme teltan paikoilleen, ja eväitäkin oli vielä jäljellä joten jätimme eväskorinkin sinne kun lähdimme Gunnarseneille.
kun pääsimme heidän takapihalle, Martinus sanoi minulle:
-jos ei haittaa, niin mä meen nukkuun viel hetkeks.
-mee vaa, naurahdin.
kuulin kuinka jonkun vieraan ääni kantautui etupihalta. oikeastaan kahden vieraan. menin sinne ja näin Marcuksen juttelemassa Melodylle ja jollekkin pojalle. pojalla oli korvakoru, ja vaikka mitä muita lävistyksiä, revityt farkut ja musta iso huppari. Marcus puristi kätensä nyrkkiin. Melody näki minut ja huusi:
-no sieltähän se Marcuksen vaimo tulee.
Marcus nosti kättään ja näytti että olisi lyömässä kohta kumpaakin, mutta ehdin paikalle ja otin tämän käsivarresta kiinni.
-vaimo? kysyin.
-etkös tiiä mitä se tarkottaa? poika näsäviisasteli.
-ollaan sitä nyt niin näsäviisastelevia, Marcus huudahti ja näytti että räjähtäisi kohta.
vaikka Marcuskin oli suht. pitkä, toinen poika oli silti vieläkin pidempi.
-älä sä nuijapää rupee skitsoo, poika tokaisi.
Marcus oli juuri lyömässä poikaa, mutta tämä otti Marcuksen nyrkistä kiinni.
-lopettakaa! Melody huudahti.
-ette oo enää eskarissa, keskeytin.
-tai...en mä susta tiiä...jupisin pojalle.
Melody irrotti pojat toisistaan.
-Jason jos me lähettäis?
-tää ei jää tähän...poika, Jason tiuskaisi.
-ei nii, ja seuraavalla kerralla sä saat pahasti turpaan! Marcus huudahti.
Melody tönäisi Jasonia eteen päin ja katsahti ilkeänä meihin.

//I don't wanna fall in love=en halua rakastua. ;)//