Listen to my heartbeat [1] ✔

#38

kuulin kuinka oveni avautui ja sisään astui aaltovyöry askelista.
-herätyyyyys! kuulin Martinuksen huutavan.
-hei, ei tarvii huutaa, kuulin Marcuksen sanovan.
hetkeen ei tapahtunut mitään. mutta sitten tunsin kuinka joku tuli viereeni sängylleni. se joku taisi olla Marcus, sillä hän suuteli minua otsaan. avasin silmät, ja kyllä, se oli Marcus.
-et tainnu muistaa laittaa herätystä? Marcus hymyili.
-en kai sit, myönsin.
hieroin silmiäni ja korjasin asentoani.
-no älä sinne peiton alle enää käperry, sinne keikalle pitää lähtee jo kohta! Marcus naurahti.
-ainiin joo...mutisin.
pyysin pojat pois huoneestani siksi aikaa, että saisin puettua. olin ottanut illalla pöydälle esille vaaleat farkkushortsit, valkoisen topin ja kultaisen kuunsirppi-korun. kiiruhdin keittiöön hakemaan aamupalaa ja söin sen huoneessani meikaten samalla.
-ja se Marcus! muistin.
oveeni koputettiin ja sisään astui Anne.
-huomenta, tulin vain katsomaan että oletko herännyt, hän hymähti.
-oonhan mä, vastasin.
-osaatko sä tehä kalanruoto-letin? kysyin Annelta pompula suussani.
-ainakin voin koittaa, Anne hymyili.
Anne osasi kuin osasikin tehdä sen, ja hienon.
-odotas hetki, hän sanoi ja lähti nopeasti alas.
kun Anne tuli takaisin, hänellä oli mukanaan valkoisia kukkia. hän kietoi ne hiuksiini. katsoin itseäni peilistä.
-kiitos, hymyilin Annelle.
-eipä mitään, Anne vastasi ja lähti alas takaisin.
minun oli tietenkin pakko päivittää instaan, että minne olin menossa. otin peilin kautta itsestäni kuvan, laitoin se instagramiin ja kuvatekstiksi:
"huvipuistoon poikien keikalle mukaan! :)"
laskin puhelimeni sängylle ja menin ovelle.
-Marcus! huudahdin ovelta.
-jea, hän huusi takaisin.
hän tuli huoneeseeni ja istui tuolille pöydän ääreen.
-tiekkö, sun pitää vähän väistää, naurahdin tälle.
-niinpä, hän sanoi, löi kätensä reisiinsä ja nousi.
käskin Marcuksen istu sängylle ja tulin tämän eteen tuolille. kaivoin meikkipussistani meikkivoiteen ja sudin.
-laita silmät kiinni, sanoin.
Marcus ei nähtävästi kuunnellut vaan tuijotti minua.
-herra on hyvä ja laittaa silmät kiinni, sanoin vähän kovemmin.
-joo! Marcus huudahti ja sulki silmät.
aloitin peittämään tämän ruhjeet meikillä piiloon. aluksi siitä ei meinannut tulla mitään sillä Marcus rimpuili koska häntä mukamas kutitti, tai varmaan oikeasti kutitti, sillä tämä nauroi niin ettei meinannut saada henkeä.
-rauhotuppa vähän, puuskahdin.
-noku...tää...KUTITTAA! Marcus huusi naurusta.
-no ei se nyt noin paljon voi kutittaa! naurahdin pienesti.
mutta en voinut olla nauramatta sen kauempaa koska Marcuksen nauru tarttui. onneksi olin saanut jo ruhjeet piiloon. hetken päästä me kumpikin kierimme lattialla nauramassa kippurassa. Kjell-Erik tuli huoneeseen ja ihmetteli meitä.
-mitä ihmettä täällä tapahtuu? hän naurahti.
-pitäis tulla tai muuten Martinus vetää keikan yksin.
-joo, me tullaan, Marcus naurahti vielä kerran.
hän auttoi minut ylös ja lähdimme ulos autolle jossa Martinus jo odotti. olin ottanut kuulokkeet mukaan automatkan ajaksi, niinkuin pojatkin.
Anne ja Emma heiluttivat meille kuistilta.
-hyvää keikkaa! Anne toivotti.
-laulakaa sitte hyvin! Emma kailotti.
-aina, Martinus vastasi ja vinkkasi silmää.
kun Kjell-Erik istui autoon, minä menin takapenkille. pojat katsahtivat toisiian ja lähtivät juoksemaan toiselle etuovelle. Martinus hyppäsi penkille ensin, mutta Marcus tämän syliin.
-minä oon tässä tän matkan! Marcus päätti.
-minä istuin tähän eka! Martinus vikisi.
-kohta ette kumpikaan istu siinä, Kjell-Erik huokaisi.
-Marcus tuu tänne, Martinus oli siinä eka, naurahdin ja näytin paikkaa vieressäni.
Marcus myöntyi ja tuli taakse. auto pärähti käyntiin ja lähdimme matkaan. minulle tuli autossa aina vähän paha-olo, joten painoin pääni Marcuksen olkapäätä vasten. matkaa oli tunnin verran, joten kerkeäisin kyllä nukkua hieman.

//en oo kyllä yhdyssanoista yhtään varma et onks ne oikein xD//