Listen to my heartbeat [1] ✔

#15

lähdin itsekkin tallustamaan sisään. mikä Marcuksen oli siinä niin vaikea ymmärtää?
//Gunnarseneilla//
Martinus istui sohvalla pelaamassa fifaa.
-onks Marcus ylhäällä? kysyn tältä ja istun hänen viereensä.
-eipä oo näkyny, hän vastaa.
-tiiätkö mistä se suuttu? kysyn.
-näyttihän se teijän halaus vähän erikoiselta...Martinus huomautti.
-niin mut...
-joo mä kyl ymmärrän, mut Marcus näemmä ei, Martinus vakuutti.
pari tuntia myöhemmin ulkona alkoi sataa kaatamalla, eikä Marcusta vieläkään näkynyt. on se jo kumma, juuri kun veljekset saivat riidan kuntoon, minulla ja Marcuksella alkaa riita. tai en tiedä voiko sitä kutsua riidaksi, mutta siltä se vaikuttaa. katson keittiön ikkunasta ulos ja näen Marcuksen istumassa terassin kaiteella. menen ovelle ja avaan sen.
-Tinderiikö sä selaat? kysyn leikilläni nähdessäni tällä puhelimen kädessä.
-iha instaa vaa...Marcus tiuskaisee. -tulisit sisään niin juteltais, houkuttelen.
Marcus tulee sisään, mutta painuu heti omaan huoneeseensa. on jo ilta, joten menen suihkuun. kylmä vesi todella virkistää.
-katotaanks joku leffa? Martinus kysyy suihkusta tultuani.
-vaikka, kysyn Marcustakin, vastaan.
Marcus ilmaantuu keittiöön hakemaan iltapalaa.
-tuutko kattoon meijän kaa leffaa? kysyn tältä.
-en, Marcus vastaa jyrkästi.
//skip elokuva//
Martinus tuo minulle paperia, jotta voisin pyyhkiä kyyneleeni.
-oli se koira aika surkee, Martinus myöntää.
-niin oli, vastaan kuivatessani kyyneleitä.
-mieti nyt kun sä kuolisit, ja sun koira jäis oottaan sua yhteen samaan paikkaan koko loppu elämäkseen, Martinus huokaa.
-ihan hirveetä, oli tää silti ihan hyvä leffa, sanon.
-jep.
nyt onkin helppo nukahtaa. haluan hetkeksi unohtaa kaiken, mikä ajan tasalla on ja keskittyä johonkin aivan muuhun.

//tääki oli vähän tylsä, mut jotkut osat on :)//