Listen to my heartbeat [1] ✔

#13

Marcuksesta, sanon niin nopeasti kun kieleni taipuu ja käännän katseeni pois.
pojat ovat kumpikin hetken hiljaa.
-ei se mitään, mä arvasin sen, Martinus sanoo ja hymyilee hyväksyvästi.
Marcus katsoo minua, jonka jälkeen Martinusta.
-haittaako sua jos....Marcus aloittaa.
-ei tietenkään! Martinus keskeyttää ja tulee halaamaan meitä.
-kunhan ette unohda että mäkin oon täällä.
-ei ikinä, vakuutan.
-ei niin, Marcus sanoo ja tönäisee veljeään leikkisästi.
//seuraavana päivänä//
tallustelemme metsässä, kaikki kolme. pojat potkivat samalla palloa kun kävelevät, se näyttää helpolta kun he tekevät sitä. itse en osaisi. Martinus potkaisee Marcukselle pallon edestäni, mutta kompastun siihen ja meinaan kaatua. Marcus nappaa kiinni minusta ja nykäisee pystyyn.
-hehheh, sori, Martinus sanoo.
-ei se mitään, naurahdan.
-hyppäskö vaarallinen pallo eteen? Marcus kysyy kiusaavasti.
-no ei, senki tyhmä, huudahdan leikilläni nauraen Marcukselle.
-mä sulle tyhmät näytän....Marcus sanoo ja hymyilee söpösti jonka jälkeen alkaa suudella minua.
Martinus ottaa nopeasti puhelimen taskustaan ja ottaa salakuvan.
-ja tää menee instaan...hän sanoo vihjailevana.
Marcus päästää minusta irti ja huudahtaa:
-eikä mee!
-IIIIIK!!!! Martinus kiljahtaa kun näkee Marcuksen lähdössä jahtaamaan häntä.
Martinus lähtee juoksemaan Marcus kannoillaan. lähden hölkkäämään heidän perään, mutta nauran niin paljon etten pysty liikkumaan nopeasti.