Listen to my heartbeat [1] ✔

#34

käänsin Marcuksen raivolla ympäri ja tuijotin tätä hetken vihaisesti.
-mikä toi juttu oli? kivahdin.
-Jason ja Melody! Marcus huudahti.
-no hahhah!
-miks sä alotit "tappelun"? kysyin vihaisesti.
-ei kuulu sulle! Marcus tiuskaisi.
-mitä noin pahaa ne on tehny että tarvii käydä väkivaltaseks? tuhahdin.
-voi kun sä tietäisitkin! Marcus kavahti.
-Jason on aina ollu ihan hirvee paskapää, ja nyt kun se on Melodyn kaa...
-ei se oikeuta lyömään! huomautin.
Marcus pyöräytti silmiään ja lähti kovalla voimalla eteenpäin niin että tönäisi minua.
-oho, sori, Marcus tuhahti.
naurahdin tälle halveksivasti. osaa se Marcuskin olla todella itsepäinen! Marcus tempaisi sisään, ja kuului melkoinen paukahdus. mitä he olivat saattaneet tehdä, että hän noin suuttui? olin kävelemässä sisään, mutta ovi avattiin edestäni. se oli Anne.
-ai, anteeksi, hän sanoi.
-tiedätkö muuten mikä Marcuksella on?
-ei se mitään ja öööm...en tiedä, vastasin.
näin Annella rahapussin ja kauppalapun kädessään.
-mä voin käydä siellä kaupassa! kiirehdin sanomaan.
-voi kiitos Ellen, Anne kiitti.
-olisipa pojat samanlaisia.
hän antoi minulle rahaa ja kauppalapun. siinä ei kauheasti ostettavaa ollut. lähdin kävelemään kadulle.
//kaupalla//
huomasin että kaupan edessä hillui 15-16-vuotiaita jotka polttivat tupakkaa ja joivat alkoholia. jäin hetkeksi vähän kauemmas ja tarkkailin heidän puuhiaan. järjetöntä! minun olisi tehnyt mieli huutaa: "järki hoi älä jätä!", mutta päättelin sen olevan huono idea. joukossa oli myös yksi tyttö, muut neljä olivat jätkiä. huomasin tytön olevan Melody ja yhden pojista Jason. kiiruhdin nopeasti ovista sisään etteivät he huomaisi minua. kävellessäni eteenpäin luin kauppalappua ja mietin minne olisi ensin järkevintä mennä. nappasin korin pinosta. olin ihan ajatuksissani ja törmäsin johonkin.
-hei varoi...joku sanoi.
-voi anteeks, ei ollut tarkotus! sanoin ja nostin katseeni. järkytyin pahasti. "joku" tuijotti minua suu auki. tajusin sen "jonkun" olevan Veronica.
-en ois uskonu törmääväni suhun, Veronica myönsi.
-no joo ei todellakaa...puuskahdin.
-mitä sä täällä teet?
-tultiin lomalle, Veronica vastasi.
tuijotin tätä hetken mutta sitten lähdin jatkamaan matkaa.
-hei oota! Veronica huusi.
-voidaanko jutella?
huokaisin ja käännyin myöntyvästi.
-ulkona.
ostin kaikki tarvittavat ja menin maksamaan ne. menin ulos kaupasta ja katsoin oliko siinä enää niitä "koviatyyppejä". ei ollut joten jäin odottamaan Veronicaa siihen. hetken päästä hän ilmaantui siihen.
-ömm...anteeks, Veronica sanoi hiukan nolona.
Veronica oli maailman surkein pyytämään anteeksi. semmoinen diiva hän oli.
-mmh...sopersin.
tuli pitkä kiusallinen hiljaisuus. kunnes Veronica kysyi hämmentyneenä:
-ootko oikeesti Marcuksen kaa?
-joo-o, vastasin
-miten te tapasitte, ja eiks sillä ollu jo tyttöystävä? Veronica ihmetteli.
-ei varmastikkaan ja tulin niille sijaisperheeseen, sanoin.
-mites sit kun sun pitäis tulla takas Englantiin? Veronica kysyi.
-no se ei oo viel ajantasalla, tuhahdin.
-ja en todellakaan haluis tulla sinne, eihän mulla siellä kavereita oo...huokaisin ja vilkaisin Veronicaa.
hän katsoi minua jollain tavalla osaaottavasti(?) mutta hymähti ja heilautti kättään lähtemisen merkiksi.
en heiluttanut takaisin. ärsyttävä paska! lähdin kävelemään Gunnarseneille.
//Gunnarseneilla//
annoin loput rahat ja kauppakassin Annelle.
-kiitos, hän sanoi ja rupesi purkamaan kauppakassia.
kävelin portaita ylös yläkertaan ja ajattelin mennä kysymään jos Martinus haluaisi tehdä jotain. koputin oveen ja hän tuli avaamaan.
-moi, Martinus virnisti.
-haluisitko tehä jotain? kysyin ja hymyilin.
Martinus avasi ovea enemmän ja viittoi minua sisään. näin Marcuksen hänen sängyllään kuuntelemassa musiikkia kuulokkeilla.
-tai, ei sittenkään mitään, sanoin ja lähdin omaan huoneeseeni.
Martinus hämmästyi ja ilmeisesti huomasi etten tullut Marcuksen takia.
hän kipitti Marcuksen viereen ja otti tältä kuulokkeet päästä.
-onks teillä ryppy rakkaudessa?
-kuin nii? Marcus kysyi.
-Ellen oli tulossa tänne mut näki sut niin muutti mielensä, Martinus vastasi.
-kerro kaikki jos on kerrottavaa!
niin Marcus aloitti kertomaan koko soppaa.
//puolen tunnin kuluttua//
-syömään! Anne huusi.
menin alas ja istuuduin pöytään. sinne tulivat myös salamana Kjell-Erik ja Emma. Anne kattoi pöydän ja tuli kattilan kanssa minun luokseni.
-paljonko otat? hän kysyi.
-riittävästi, vastasin naurahtaen.
Anne naurahti takaisin ja laittoi lautaseni puolilleen lihakeittoa. kaikki olivat syöneet, paitsi pojat. heitä ei paljon ollut näkynyt.
-Ellen viitsitkö mennä hakemaan pojat syömään? Anne kysyi.
-joo, vastasin.
kiipesin portaat ylös ja ampaisin Martinuksen huoneen ovesta sisään.
-koputtaminen on kohteliasta, Martinus naurahti ja laski kuulokkeet korviltaan.
-käsky kävi syömään! huudahdin kuin olisin ollut joku kapteeni.
-selvä, Martinus vastasi ja lähti alas Marcus perässään.
Marcus on kyllä todella pitkävihainen...

//vähän ehkä tylsähkö (://