Listen to my heartbeat [1] ✔

#31

aurinko paistoi kirkkaasti puitten välistä, joka oli outoa sillä puita oli todella paljon. kävellessämme metsässä, isoa polkua pitkin, olimme kaikki hiljaa, kunnes minä kysyn:
-onko varma, et se oli vaan kuva...?
-no mitäs muutakaan? Marcus kysyy.
-aattelin vaan et onks teillä jotain...vastaan.
Marcus pysäytti minut ja katsoi minua syvälle silmiini.
-et kai sä luule, et mä pitäsin Melodystä? hän tokaisi.
-se tyttöhän on aivan kamala!
-tunnetko sen siis jostain? kysyn ja nostan kulmakarvojani.
-tarhasta joo, ja se halus vaan kuvan kun on kuulemma "fani".
-älä nyt sano että luulet et mä jättäisin sut sen takii, tai salaisin mukamas meijän suhdetta sulta?
olen hetken hiljaa ja katseeni siirtyy Marcuksen päästä hänen jalkoihinsa.
-no en, sanon lopulta hymyillen.
kävelemme vielä hetken aikaa, mutta sitten tajuamme Martinuksen hävinneen jonnekkin.
-mihin se pahvi meni? Marcus kysyy.
-pahvi...naurahdan.
lähdemme etsimään Martinusta. mietiskelin myös samalla, että Melissa vaikutti minusta kivemmalta. kun taas Melody...no, en nyt halua puhua hänestä.
-Martinuuuuus! Marcus huuteli.
huomasin Martinuksen vähän kauempana istumassa kivellä omissa mietteissään.
-hei pahvi! Marcus huusi.
-haloo! huudahdin.
ei kuulunut vastausta joten kävelimme hänen luokseen.
-mikä on? kysyin.
-ai, moi, Martinus hymyili.
-me etittiin sua, Marcus sanoi.
taaskaan ei kuulunut vastausta. Marcus oti kävyn maasta ja heitti sillä Martinusta.
-sulle puhutaan!
-ai joo, sori, Martinus nolostui.
sitten hän oli taas ihan hiljaa ja katseli puihin. katsahdimme Marcuksen kanssa toisiimme ja vetäisin tämän vähän syrjemmälle.
-mikä sitä vaivaa? kuiskasin.
-ei mitään hajua...Marcus vastasi.
vilkaisin nopeasti Martinusta ja mieleeni putkahti ajatus.
-voisko se olla rakastunu? kysyin ja käänsin katseeni taas Marcukseen.
-niinpä muute, Marcus sanoi hieman kovemmalla äänellä.
-mistä päättelit?
-noo, sanotaanko näin et mä olin aika samanlainen omissaoloissani, virnistin ja tartuin Marcusta kädestä.
-ahaa, Marcus naurahti.
vilkaisin vielä Martinusta.
-pitäskö kysyy?
-sä hoidat sen! Marcus sanoi.
-sä oot tyttö.
naurahdin vähän ja menin Martinuksen luo.
-onko huolia? kysyin häneltä.
-eei, tämä vastasi.
-ootko rakastunu?
-mmh.
-hei kyllä sä voit kertoo! intin.
-no, joo oon mä, Martinus vastasi.
hymyilin tälle.
-kyllähän se Melissa oli aika nätti.
-nii...Martinus huokaisi.
-haluisiks sä tulla meijän kaa pelaan? kysyin.
-kohta, Martinus vastasi.
-nähään sit siel! sanoin.
käännyin ympäri ja otin pari juoksuaskelta Marcuksen luo.
-no? Marcus kysyi.
-on se, tulee kohta, vastasin.
Marcus hymyili virnuillen vastaukseksi.
-älä sit rupee kiusaan sitä! kiirehdin sanomaan.
-en en, Marcus hymähti.